|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 29
Toisena vuotena oli asian laita sama, vaikka ensimm�inen autuuden
huumaus alkoi haihtua. Leonard oli hell�, iloinen, rakastettava, mutta
h�n vietti paljon enemm�n aikaa ulkona kotoa, kuin edellisen� vuonna.
H�n kutsui aina useimmin ja useimmin tuttuja kotiin luoksensa, v�list�
p�iv�lliselle, v�list� illalliselle, jolloin h�n oli Gerdasta yht�
erill��n, kuin jos h�n olisi ollut kotoa poissa. H�n seurusteli alinomaa
vieraitten ihmisten kanssa. Milloin oli se tai se yst�v� kutsunut h�net
luoksensa, milloin h�n taas jonkun hengenheimolaisen kanssa sopi
eritt�in hyvin yhteen mielipiteiss�, ja kuin h�nen nuori puolisonsa
sellaisissa tapauksissa, menem�tt� levolle, oli istunut valveilla,
odottamassa h�nt� kotiin, lausui h�n melkein moittivasti, puoleksi
v�linpit�m�tt�m�sti, tyydym�tt�myytens� tuollaisesta "romantillisesta
lapsellisuudesta," kuten h�n sanoi, ja kielsi h�nen olemasta huolissaan
h�nen t�htens�, vaikka h�n jonkun kerran viipyisikin poissa my�h��n
y�h�n, ja kehoitti h�nt� vaan rauhallisesti menem��n levolle, sill� h�n
"kadottaisi vaan kauneutensa," sellaisella tarpeettomalla valvomisella.
Sellaiset sanat olivat tuskan pisto Gerdan syd�meen. Eik� h�n sitte
ollut mist��n muusta, mist��n korkeammasta arvosta puolisolleen, kuin
olla vaan kaunis h�nen silmiss��n? Eik� h�n ymm�rt�nyt, ett� h�nen
rakkautensa se oli, joka kehoitti h�net luopumaan levosta ja odottamaan
h�nt� kotiin tulevaksi, ett'ei h�n arvelisi itse��n kohdeltavan
v�linpit�m�tt�m�sti, ja ett'ei h�nest� tuntuisi koti tyhj�lt� ja
autiolta, kuin kaikki makaavat unen helmassa? Ja mink� t�hden h�n etsi
vieraita yst�vi�, heid�n kanssansa haastellakseen? Mink� t�hden h�n
puhui aina yh� harvemmin h�nen kanssaan aatteista, jotka liikkuivat
h�nen mieless��n, ja kuin Gerda v�list� johti keskustelun ajatuksen ja
tietojen alalle, mink� t�hden h�n kuunteli niin v�linpit�m�tt�m�sti
h�nen puhettaan, vaihtoi keskusteluaineen ja alkoi puhelemaan
jokap�iv�isist�, arvottomista asioista? Eik� h�n ollut kasvanut
ollenkaan t�m�n henkiseksi puolisoksi? Kyll� sent��n! h�n tunsi olevansa
juuri se, mutta Leonard ei huolinut antaa h�nen lausua jaloimpia,
l�mpim�mpi� tunteitaan ja ajatuksiaan, ja jos h�n jonkun kerran
lausuikin, kuunteli t�m�, kuten sanottu, hajamielin h�nen sanojaan,
antaen h�nelle joskus yst�v�llisen lavertelevan vastauksen, joka usein
osoitti selv�sti, ett� h�n oli v��rin k�sitt�nyt vaimonsa ajatukset.
Seuraus t�st� oli, ett� Gerda aina enemm�n ja enemm�n k�tki rikkaan
henki-el�m�ns� itseens�. Kirjat, jotka olivat h�nen ilonsa ja henkinen
ravintonsa vanhempainsa luona ja jotka h�n oli tuonut mukanaan uuteen
kotiinsa, otettiin j�lleen esille kaapistaan, ja nuori vaimo alkoi
uudestaan pitkin� yksin�isin� hetkin�, kuin h�nen miehens� viipyi
yst�v�ins� seurassa, etsi� suruissaan virkistysjuomaa runojen ja
tietojen l�hteest�.
Sanotaan, ett� naisen rakkaus, kuin se valloittaa h�nen syd�mens�, on
h�nelle kaikki kaikessa, t�ytt�� kaikki h�nen tarpeensa, kaikki h�nen
toiveensa ja siihen yhtyy kaikki muutkin h�nen halunsa ja unelmansa. Me
vastaamme, ett� rakkaus todellakin on korkein ja voimallisin tunne, mik�
ihmissyd�mess� voi olla ja my�nn�mme, ett� nainen etup��ss� on kutsuttu
t�m�n pyh�n tulen vartijaksi, mutta my�skin �lyn tuli, yht� hyvin kuin
mik��n muukaan jalo sielunvoima, on Jumalan lahja, kallis ja katoamatoin
sellaisenaan, jos ei ihminen itse, kuten, paha kyll�, moni onnetoin
tekee, koeta haudata sit� el�v�lt��n. Joskin rakkaus on ihmishengen
korkein elonmerkki, niin ei suinkaan luojan tarkoitus ollut, ett� muut
jalot voimat pit�isi tukahutettaman sen kaikkivoivalla vallalla. -- Ei!
kaikkien voimiemme tulee muodostaa sopusointuisan kokonaisuuden, niitten
tulee vaikuttaa omaksi kehitykseksemme ja jalostuttamiseksemme,
kanssaihmistemme iloksi ja onneksi; ja rakkauden tulee olla
henkiel�m�mme sielu, pyh� henki, joka el�hytt�v�n� ja kirkastavana
voimana tunkee koko olentomme joka soluun. Siin� ihmisess�, olkoon h�n
mies tai nainen, joka on saanut �lyn ihanan l�hteensuonen omakseen, ei
voi t�t� suuntaa tukahuttaa, ei voi se kuihtua auringonpaahteisina
kuumina p�ivin� ei my�sk��n surun j��t�v�n talven alla. Niin oli my�skin
Gerdan laita. Vaikka vanhat yst�v�t, kirjat, morsiusilon juhlap�ivin�
olivatkin unhotetut, niin kuitenkin monta kertaa h�n sittemmin
suloisimmassa onnessaankin, ihastuksen kaipuulla muisteli noita
hylj�tyit� rakkaitaan, ja ne olivat h�nest� kallis, k�tketty aarre, mik�
joka hetken� oli h�nen nautittavanaan ja sen omistaminen teki h�nen
maallisen onnensa viel� rikkaammaksi. Ja kuin ensim�inen autuuden
kes�p�iv� alkoi menn� mailleen, silloin otti h�n noina pitkin� hetkin�,
jotka h�nen puolisonsa vietti vieraissa yst�viss��n, ja sitten kuin h�n
oli unen helmaan tuuditellut lapsensa, omat pienokaisensa, jotka p�iv�n
yksin�isyydess� laverruksillaan tenhosivat pois kaikki kaipauksen ja
synkk�mielisyyden pilvet h�nen syd�mest��n, -- silloin otti h�n kirjansa
ja tunkeutui rakkaudessa jalostuneen, selv�tajuisan henkens� avulla
palavassa innossaan tietojen vieh�tt�ville aloille ja h�n omisti
itselleen sen ilon, sen runsaan henkisen ravinnon, mink� t�m� toiminta
lahjoitti h�nelle yksin�isyyden hetkin�, karkoitti kokonaan pois sen
k�rsim�tt�myyden ja katkeruuden, joka muutoin olisi anastanut h�nen
syd�mens� ja osoittautunut h�nen k�yt�ksess��n, mutta nyt h�n sit�
vastoin voi, tyyni, omantakeisen voiman tunne koko olennossaan,
yst�v�llinen rauha kasvoissaan, ottaa vastaan viipyv�� puolisoansa
tervetulleena kotiin. Syy vaimonsa iloiseen ja lempe��n k�yt�kseen,
katseisin ja sanoihin, oli t�ydellinen salaisuus Leonardille, vaikka ei
niin olisi tarvinnut olla, jos h�n totisella rakkauden innolla olisi
tarkasti huomioonsa ottanut h�nen sielunj�ntevyytens� ja el�m�ntapansa.
Nyt h�nest� n�ytti t�ss� miellytt�v�ss� k�yt�ksess� vaan ilmestyv�n
oikea naisellisuus, joka h�net teki niin hempe�ksi h�nen silmiss��n.
Rikaslahjainen Leonard ei ymm�rt�nyt kaikessa viisaudessaan puolisoansa,
koska h�n, kuten niin monta tuhatta muutakin, sek� selv�- ett�
sekavaj�rkist� miest�, itse sit� huomaamattaan, oli soentunut ja
paatunut ikivanhoissa ennakkoluuloissa, jotka jo useassa tapauksessa
ovat tulleet osaksi ihmisluontoa. H�nelle ei koskaan juolahtanut
mieleen, ett� nainen voisi ajatusten alalla olla h�nen vertaisensa,
k�sitt�� h�nen aatteitaan ja omiensa kautta her�tt�� uusia h�ness�,
vaikka jonkun kerran lienee hauskaa "kiusan vuoksi" keskustella naisen
kanssa oppineista asioista, oikeastaan vaan koetellakseen ja tutkiakseen
h�nt� kuin mit�kin luonnon ilmi�t�, ja kuullakseen naisen k�sityst�
asioista, jotka h�nen luonteelleen ja oikealle alalleen muka ovat aivan
vieraat. H�n ei tullut edes ajatelleeksikaan, ett� h�nen poissaolonsa
kotoa tuskastuttaisi Gerdaa. Pit�isih�n h�nen kyll� ymm�rt�m�n ett'ei
mies, varsinkin h�nen toimessaan, voinut sulkeutua vaimoineen huoneesen,
vaan t�ytyi oleskella ihmisten kesken. Olihan h�nell� lapsensa huvina ja
taloudelliset askareet toimena, silloin kuin h�nen "jonkun kerran"
t�ytyi olla poissa. Ett� h�nell� vaimonsa luona olisi voinut olla
runsaampi hengen ravinto, kuin yst�vien joukossa, se ajatus ei koskaan
juolahtanut h�nen mieleens�. T�m� tosin oli erinomaisen lahjakas nainen,
mutta kuitenkin ainoastaan "nainen", eik� h�nell� siis ihan
luonnollisesti ollut sellaista kasvatusta ja kirjatietoa, ett� h�n voisi
seurata h�nen ajatusjuoksuaan ja oppim��r��ns�. H�nell� ei ollut
v�hint�k��n aavistusta siit�, ett� Gerda vietti yksin�iset hetkens�
lukemisella ja ett� h�n henkens� viljelemisell� varjeli syd�mens�
raskasmielisyydest� ja k�rsim�tt�myydest�. P�invastoin, kuin h�n jonkun
kerran katsahti h�nen kirjakaappiinsa, ajatteli h�n itsekseen, ett�
h�nen tietohalunsa oli kyll� haihtunut, kuin h�nell� oli hellemp�� ja
naiselle kalliimpaa huvia saatavana. Niin naisten aina k�y, ajatteli
h�n, ja seh�n on ihan luonnollista. Heill� on oma velvollisuutensa ja
meill�, miehill�, on omamme.
Previous Page
| Next Page
|
|