|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 22
Nuori Rudolf-herra koetti pysy� kelpo miehen maineessa. H�n seurusteli
ahkeraan pit�j�n nuorten rikasten kartanon herrain kanssa, joitten
joukossa oli pari h�nen ylioppilas-kumppanejaan, matkusteli usein
kaupunkiin, pani toimeen mets�stysseurueita, piti komeita
juoksijahevosia, jotka maksoivat kauniit rahat, ensiksikin ostaa ja
sitten viel� ruokkia talliin kauroilla, h�nt� ylimalkaan suosittiin ja
ylisteltiin vierasvaraiseksi is�nn�ksi, hupaiseksi seuraveljeksi,
"peijakkaan kohteliaaksi" pojaksi, oikein reima mieheksi.
Vuokran maksuaika joutui my�skin k�sille. Is� Ivarsson sai vieraaksi
poikansa, joka keskusteli h�nen kanssaan kahdenkesken. Siit� oli
seurauksena se, ett� kapteeni j�lkeen puolenp�iv�n, sitten kuin Rudolf
oli l�htenyt kaupunkiin, ilmaisi vaimolleen, ett� oli v�ltt�m�t�int�
ottaa uusi: laina talon kiinnityst� vastaan, johon t�m� tyynesti
suostuikin.
Kapteeni sai rahat. Ensimm�isen vuoden vuokra maksettiin. Kaikki oli
selvill�, ja Rudolf sanoi tyytyv�isen� vanhemmilleen:
-- T�m� ensim�inen vuosi on ollut v�h�n tukalanlainen, Mutta seh�n on
luonnollista. Talossa oli niin kirotun paljon uudestaan j�rjest�mist�,
nykyajan j�rjellisimpien vaatimusten mukaan. Mutta tulevana vuonna,
toivoakseni, ei minun tarvitse luottaa is�n apuun, vaan p�invastoin,
jollei aavistamattomat vastukset ehk�ise laskujani, maksan t�m�n velan
is�lle.
-- Rudolfista tulee kyll� kelpo mies maanviljelyksess��n. Kuulitkos,
ett� h�n jo seuraavana vuonna aikoo maksaa, mit� min� nyt luovutin h�nen
puolestaan? sanoi kapteeni tyytyv�isyydest� muhoillen rouvalleen, kuin
poika oli poistunut.
-- Hyvin paljon rahaa on h�nelt� kumminkin mennyt t�n� vuonna, arveli
rouva Ivarsson. Jos h�n tarvitsee joka vuosi yht� paljon
maanviljelykseens�, niin ei siit� pit�isi tulla suuria velansuorituksia.
-- No sin� nyt puhut kuin naiset ainakin! Mit� sin� ymm�rr�t sellaisista
asioista? Minun mielest�ni ei pit�isi puhuman asioista, joita ei k�sit�,
mumisi kapteeni.
Toisena vuonna k�vi samoin kuin edellisen�kin. Rudolf eli suurellaisesti
ja jatkoi parannuspuuhiaan, joiden t�ytt�misen h�n j�tti er��n nuoren,
ruotsalaisen voudin rajattomaan mielivaltaan, sill� h�n itse oli
antautunut yksinomaisesti seurael�m�n huvituksiin. Kun kapteeni kerran
moitti h�nt� t�ll� tavalla k�ytt�ym�st�, vastasi h�n:
-- Rakas is�! Min� olen aivan rauhassa, saatuani t�m�n miehen taloon. On
paljon parempi, ett� min� j�t�n koko hoidon miehelle, joka on perehtynyt
maanviljelyyn, kuin ett� min� itse hutiloitsisin toimissa, jotka
kuitenkin ovat enimm�kseen minulle vieraat. Ja Nilsson on eritt�in
taitava mies alallaan. Minulla onkin rajatoin luottamus h�nen
ehdoituksiinsa, ja jos niitten toimeenpano maksaakin v�h�n alussa, niin
onpa voitto sit� suurempi. H�n on esimerkiksi laskenut, ett� suuri
suonviljely, jota kaikki ihmiset pit�v�t vaikeana ja niin hiton
kalliina, ett� se kolmessa vuodessa korvaisi kaikki, mit� se nyt
kuluttaa. H�n on sen numeroilla todistanut.
-- Niinp� niin! arveli kapteeni, kyll�h�n se on hyv�, kuin vaan kaikki
k�y onnellisesti.
Toinen suurenlainen yritys, johon vouti neuvoi is�nt��ns�, oli se, ett�
ostettaisiin puutavaraa. Oli juuri se aika, jolloin mets�n hakkaaminen
oli t�ydess� vauhdissaan. T�m� oli ehdoitus, joka enemm�n kuin mik��n
muu miellytti toimeliasta Rudolfia. H�n tulisi ainoalla tenho-iskulla
uppo rikkaaksi. Is� varoitti h�nt� kiirehtim�st� siin� yrityksess�, tahi
ryhtym�st� siihen suuressa mitassa, koska voi aavistaa, ett� turmiota
tuottava seisaus ennemmin tai my�hemmin tulisi puutavarain markkinoilla,
-- saman varoituksen sai Rudolf ylip��ns� muiltakin tahoilta, -- mutta
h�n nauroi vaan ja sanoi, ett� vanhat olivat tottuneet maailman alusta
ep�ilem��n nuorten yrityksi�, ja ett� ihmiskunta, jos se aina olisi
kuullut vanhuuden varovaisia neuvoja, viel� olisi paratiisin aikuisella
kannallaan. Mutta sanotaanhan raamatussakin, ett'ei ihminen siell�k��n
totellut varoittavaa ��nt�, vaan tahtoi koettaa onneaan omalla
vastuullaan, ilvehti Rudolf.
-- Niin, ja sent�hden tuli synti my�s maailmaan, vastasi rouva Ivarsson.
-- Mit� viel�! Vanhoja satuja, joita papit ja profeetat ovat keksineet,
peloittaakseen tuhmaa kansaa ja vet��kseen heit� nen�st�, mutta niihin
ei tartu viisaat ihmiset. Naiset ylimalkaan ovat sellaisia, ett� he
pysyv�t tuossa vanhassa taikauskossa ja aina n�kev�t siin� jonkun
korkeamman opettavaisen merkityksen, kuin me miehet sit� vastoin
ripe�sti k�ymme el�m��n ja seuraamme terveen j�rjen ��nt�. Mutta seh�n
onkin ihan luonnollista ja anteeksi annettavaa. Se seuraa naisen ja
miehen erilaisesta luonnosta, erilaisesta kasvatuksesta ja asemasta
maailmassa. Kuin h�nen piirins� on paljon rajoitetumpi kuin meid�n, ja
h�n ei ole pakoitettu pit�m��n el�m�� todellisena, kuten me, niin on
itse selv��, ett� h�n istuu miettim�ss� haaveksittua maailmaansa, sill�
aikaa, kuin me teemme ty�t� h�nen eteens�. H�n on kaunista, mutta
samassa heikkoa sukupuolta, sit� ei voi auttaa.
Previous Page
| Next Page
|
|