Ennen ja nykyään 1 by Hanna Ongelin


Main
- books.jibble.org



My Books
- IRC Hacks

Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare

External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd

books.jibble.org

Previous Page | Next Page

Page 21

Gerdan h�it� aiottiin viett�� hyvinkin komealla tavalla. Ivarssonin
perhe kuin oli sangen s��st�v�isesti el�nyt, vierasvaraisesti ottanut
vastaan tuttavia, harvoin pit�nyt mit��n suuremmoisia pitoja, niin
pidettiin kohtuullisena viett�� ainoan tytt�ren h��t niin loistavasti
kuin mahdollista. Mutta kuin Rudolfia ei ollut kotiin odotettavana,
kuten toivottiin, juhlahetkeksi, niin piti kapteeni sopimattomana panna
toimeen mit��n suurempia pitoja. Rouva Ivarsson oli heti valmis
suostumaan t�h�n mielipiteesen, koska h�n oli aivan kyll�stynyt noihin
ulkonaisiin huvituksiin, sitten kuin sis�llinen ilo h�ness� oli
sammunut, ja Gerda, jonka vakaa luonne ei edes h�nen morsiusilossaan
muuttunut, oli kokonaan tyytyv�inen siihen, ett� tuo aiottu komea
juhlallisuus vaihdettaisiin yksinkertaisiin p�iv�llish�ihin.
Onnellisuudestaan ja ensim�isen rakkautensa ihastuksesta s�teilev�n�
k�vi Gerda yksinkertaisessa villapukimessaan, myrttiseppele
tummakutrisessa p��ss��n ja h�ilyv� huntu ymp�rill��n, rakkaansa
rinnalla vihkituolille ja vannoi lupauksensa, t�ydellisesti vakuutettuna
tulevaisuutensa jaloimmasta onnesta.

Mukana �itins� hartaat siunaukset ja is�n syd�melliset onnentoivotukset,
seurasi Gerda puolisoaan heid�n uuteen kotiinsa, jonka kallisarvoinen
sisustus suuresti h�mm�stytti h�nt� ja siell� �skennaineet viettiv�t
h�iriintym�tt�m�ss� autuudessaan vuoden, jonka lopulla nuori rouva
lahjoitti puolisolleen pojan, ja pienokaisen kastejuhlassa oli Gerdalla
ilo vieraana terveht�� vanhempiansa ja velje��n, joka sill� aikaa oli
tullut kotiin ja esiintyi sisarelleen komeana, pitk�partaisena maailman
miehen�, mutta kasvonsa olivat viel� veltomman ja kalpeamman n�k�iset,
kuin kotoa l�hteiss��n. Oleskeleminen etel�isess� ilmanalassa ja
ulkomaan l��k�rien m��r�ykset n�yttiv�t olleen tehottomat h�nen
kivulloisuuteensa. H�n oleskeli nyt koko talven joutilaana kotona.
Viimein sanoi h�n, ettei h�n huonon terveytens� t�hden saattanut jatkaa
opintojaan ja ett� h�n mieluimmin tahtoisi ruveta maata viljelem��n. H�n
uneksui saavansa vuokrata suurenlaisen maatilan ja sen toivon h�n aina
lausui vanhempainsa kanssa keskustellessaan. Vihdoin kev��ll�
ilmaantuikin h�nelle tilaisuus siihen. Muutamia penikulmia
p��kaupungista oli nimitt�in talo vuokrattavana. Ivarsson ukko l�hti
asianomaisen luo poikansa puolesta. Nuorta Ivarssonia pidettiin siev�n�
ja rehellisen� nuorukaisena. H�nt� s��littiin heikon terveytens� takia,
koska se pakoitti h�nen lopettamaan opintonsa. Tiedettiin, ett� h�nen
is�ll��n oli v�h�inen omaisuus, niin ett'ei tarvittu pel�t� mit��n
tappiota. Jos poika joutuisi pulaan, niin is� kyll� auttaisi h�nt�.
Ivarsson-ukkoa pidettiin kerrassaan kunnollisena ja luotettavana
miehen�. Rudolf sai siis vuokran kohtuullisilla ehdoilla. Is� ja h�nen
vanha yst�v�ns�, varakas ylh�inen virkamies, rupesivat takausmiehiksi.

-- "Veljesi on nyt p��tt�nyt ruveta maanviljelij�ksi," kirjoitti
kapteeni tytt�relleen. "Ja t�t� p��t�st� pid�n min� varsin viisaana.
H�nen, paha kyll�, ylen heikko terveytens�, huononisi huononemistaan
liiallisesta lukemisesta, ja kuin h�n vihdoin olisi valmis k�ym��n
virkamiehen tielle, voisi se kentiesi olla kokonaan murtunut. Raitis
el�m� ja vapaampi toiminta maalla vahvistaisivat sen sijaan, siit� olen
vakuutettu, h�nen voimiaan ja tekisiv�t h�nest� pian oikeen reippaan
miehen."

Rudolf muutti vuokratilalleen ja alkoi tutkia
maanviljelys-kirjallisuutta, sill� k�yt�nn�lliseen maanviljelemiseen oli
h�n luonnollisesti t�ydellisesti perehtym�t�in, eik� h�ness� t�h�n
toimeen suinkaan ollut mit��n todellista, vaan ainoastaan luuloteltua
intoa. Nuoresta Rudolfista, joka oli luonnostaan v�h�lahjainen
henkisess� suhteessa, vaikka ei alkuansa mik��n sielunvammainen, olisi
voinut tulla vakaan kasvatuksen kautta lujamielinen ja ahkera mies,
mutta nyt, hemmoittelevan kohtelun kautta, mik� oli tullut lapsuudesta
asti h�nen osakseen, oli h�nest� tullut veltto laiskuri; h�nen tyls�
sielunsa, jossa ihmisluonnon rikkaruohot vapaasti olivat saaneet
kehitty�, ei voinut innostua mihink��n maailmassa. Koko nuoruuden
innostus, se tahdon voima ja itsetunnon ylevyys, jotka mahdollisesti
olisivat voineet kehitty� t�ss� puutteellisessa hengess�, olivat nyt
kokonaan sammuneet tuossa, yleisen tavan mukaan tuomitaksemme,
hyv�syd�misess�, kunniallisessa ja oivallisessa miehess�. Rudolf alkoi
tehd� suuremmoisia muutoksia ja parannuksia tiluksen hoitamisessa,
eroitti vanhoja kelvollisia palvelijoita ja koetti kaikkiin saada
uusmuotisen j�rjestyksen, mik� tosin olisi voinut olla sangen
hy�dyllist� ymm�rt�v�isemm�n ja kokeneemman henkil�n johdossa.
Muutoksista oli luonnollisena seurauksena ainoastaan suuret
rahakulungit, paljoa suuremmat, kuin mit� talo tuotti. Se olikin kaikin
puolin liian pieni, voidakseen kest�� nuoren vuokraajamme �kkipikaisia,
suuriaikeisia parannuksia, ja sit� paitsi t�m� ensimm�inen vuokravuosi
antoi s��nn�tt�m�n hoidon takia niukemman sadon kuin koskaan ennen
vanhain haltijain aikana. Kuin jotkut vanhemmat pit�j�n maanviljelij�t
huomauttivat Rudolfia t�st�, vastasi h�n vaan p�yhke�sti, ett� t�ytyyh�n
sellaisena ensim�isen� uudistusvuotena antaakkin tulon menn� hukkaan ja
saada n�enn�inen tappio, mutta t�m� muka olisi v�ltt�m�tt�myys, jota
vanhan ajan maanviljelij�t eiv�t voisi k�sitt��, ja seuraukset
ajanmukaisista parannuksista ilmestyisiv�t monenkertaisena voittona
tulevaisuudessa. Nuori Rudolf teki vaan velkaa, voidakseen ajanmukaiset
parannuksensa panna t�yt�nt��n. H�nen is�ns�, jonka varallisuus oli koko
joukon suurempi kuin se rahasumma, mit� h�n oli takuussa, rupesi taas
takaamaan n�it� velkoja ja kehoitti veljens�, provastin, tulemaan
toiseksi takausmieheksi, sill� entinen takuumies ei my�ntynyt ollenkaan
en�� tulemaan, kuin h�nelt� sit� yst�v�llisesti kysyttiin.

Previous Page | Next Page


Books | Photos | Paul Mutton | Thu 26th Mar 2026, 16:48