|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 19
H�n kiitti vanhempia ruoasta ja j�tti huoneen.
Kapteeni katseli h�nen j�lkeens�.
-- H�nelle tekee hyv�� p��st� pois sis�-ilmasta, mumisi h�n, ja meni
vastaamaan veljens� kirjeesen.
Pappilassa, Gerdan sed�n luona, kului kaunis suvisyd�n-aika hupaisesti.
Kirkkoherran molemmat nuoremmat pojat, ylioppilaat, olivat olleet kotona
jo kuukauden alusta saakka, ja juhannuksen ajaksi oli my�s vanhin poika,
maisteri, joka oli sanomalehden toimittaja er��ss� suurenlaisessa
maaseutukaupungissa, ottanut loma-aikaa kuukaudeksi, saadakseen lev�ht��
kotonansa maalla. Sit� paitsi oli pappilassa kaksi tyt�rt�, hilpe�� ja
iloista, punaposkista impe�, jotka muutama vuosi sitten, olivat k�yneet
tytt�koulua l�himm�ss� kaupungissa ja jotka, ollen varsin tyytyv�iset
tietom��r��ns� ja el�m�n asemaansa, eiv�t ollenkaan havainneet kalpean,
vakavan, v�h�n kankean p��kaupunkilais-serkkunsa synkk�mielist�
asemaansa nurkumista eiv�tk� h�nen palavaa haluansa korkeampaan
vaikutukseen, kuin mit� kodin yksitoikkoiset askareet tarjosivat
h�nelle. P�in vastoin ylisteliv�t he serkkuansa onnelliseksi, h�n kun
sai oleskella p��kaupungissa, ja ottaa osaa sen huvituksiin, ja se
tuntui heist� varsin kummalliselta, kuin h�n kerran oli sanonut
kaipaavansa er��n toiveen t�yttymyst�. Mutta Gerda kantoi surulliset
ajatuksensa ja kaipauksensa itsekseen, sill� ensi silm�yksell� havaitsi
h�n, etteiv�t h�nen; serkkunsa, joita h�n ei ollut n�hnyt sittenkuin
lapsena, voineet paraimmalla tahdollansakaan k�sitt�� h�nen sielunsa
el�m��. H�n koetti siis kohdella heit� yksinkertaisella yst�vyydell�,
voidakseen synnytt�� heiss� vastavaikutusta, ja he tulivatkin,
huolimatta heid�n vastakkaisista luonteistaan, ennen pitk�� rakkaiksi
yst�viksi, sill� Gerdan selv�, voimakas luonne, teki syv�n vaikutuksen
tytt�ihin. Kuin h�n oli oleskellut pari viikkoa sed�n talossa, niin
alkoikin raitis ilma ja maan askareet el�hytt�� h�nen mielt�ns�. H�n ei
ollut en��n niin v�h�puheinen, h�nen poskensa saivat verev�mm�n v�rin;
iloinen nuoruuden ��ni kaikui yh� useammin h�nen huuliltansa, ja h�n
otti osaa yh� suuremmalla ilolla t�ihin ja huvituksiin kuin ennen. Jos
tuo hyv� kapteeni olisi nyt n�hnyt tytt�rens�, niin olisi h�n varmaan
ollut itse tyytyv�isyys ja hieronut k�si�ns� sek� iloinnut siit�, ett�
h�n oli hoksannut l�hett�� tytt�ren maalle parantumaan opin houreista.
-- Gerda tosin oli pannut matkalaukkuunsa muutamia historiallisia ja
viisaustieteellisi� kirjoja, mutta niit� avattiin en�� aniharvoin. Ei
ollut juuri aikaakaan siihen. Eih�n voinut l�mpim�n�, ihastuttavana
suvip�iv�n� sulkeutua huoneesen kirjan ��reen ja illoilla oltiin niin
v�syneit�, ettei mist��n lukemisesta voinut tulla puhettakaan. Gerda oli
kahdenkymmenen vuoden ik�inen, ei ollut koskaan ennen el�m�ss��n
oleskellut vapaana ja joutilaana maalla, nuoruus siis vaati osansa.
Juhannusehtooksi oli pari ylioppilasten yst�v�� l�heisest� kaupungista
ja pruustinnan sisar, leskirouva tytt�rineen, kutsuttu vieraille. Ilta
oli hupainen. Tanssittiin kukkaisriu'un ymp�rill� pihassa. Laulettiin,
laverreltiin ja naurettiin. Kuka on tuo solakka, vaaleapukuinen tytt�,
joka, nuoruuden ilohymy huulilla ja ruusut poskilla, leijailee tanssin
hy�rin�ss� ruohopermannolla, kauniin nuorukaisen k�si vy�t�isill�? Voiko
se olla Gerda? Kyll� siin� on h�nen kasvonpiirteens�, mutta miss� synkk�
katse h�nen s�ihkyvist� silmist��n, miss� kolkko varjo h�nen
hymyilevilt� kasvoiltaan? Syysy� oli haihtunut juhannusauringon
paisteessa. Ja h�nen vieress��n oleva kihara-ja vaaleatukkainen,
kirkassilm�inen, uljas nuori-herra oli maisteri Leonard Ivarsson,
pastorin vanhin poika, sanomalehden toimittaja, Gerdan serkku. Oli
laulua, oli naurua, iloa ja tanssia. Kaksi nuoruuden kukkaa, Gerda ja
Leonard, kuiskasivat valoisana juhlay�n�, tuoksuvien sirenipensasten
suojassa toisilleen vieh�tt�v�n salaisuuden, joka ei kuitenkaan kauan
k�tk�ss� pysynyt, sill� ennenkuin nuorukainen my�hemp�n� kes�ll� l�hti
kotoa, vietettiin siell� iloinen juhlallisuus, johon kapteeni
Ivarssonkin rouvineen tuli, Gerdan ja Leonardin kihlaus.
-- N�etk�s nyt, �iti! sanoi kapteeni, ilosta s�teilevin silmin. N�etk�s
nyt, ett� minulla oli oikein! T�m� oli jotain parempaa kuin
Upsalanmatka, uskon min�! Nyt joutuu Gerda oikeaan asemaansa.
My�skin rouva Ivarsson iloitsi ja toivoi, ett� h�nen tytt�rens�
rakkauden autuudessa ja onnellisessa avioliitossa saisi t�yden
korvauksen pettyneest� halustansa p��st� osalliseksi tieteen aarteisin;
mutta h�n muisti samalla kuinka suuresti h�n oli rakastanut omaa
miest�ns�, mill� iloisilla toiveilla h�n h�nen kanssaan oli k�ynyt
vihkituolille ja kuusikolmatta vuotta el�nyt onnellisena h�nen
rinnallaan, ja kuitenkin oli t�m� onni ollut vaan hairaus, halpamainen
orjuus, sill� h�nen puolisonsa ei ollut koskaan oikeastaan pit�nyt h�nt�
henkisen� vertaisenaan, ei koskaan my�nt�nyt h�nelle samaa ihmisarvoa
kuin itselleen. Sen olikin h�n ihan selv��n n�hnyt ja tuntenut tuona
kauheana, unhottumattomana hetken�, jolloin h�nen syd�mens� pyh� side
katkesi ja jolloin h�nen onnensa t�hti putosi taivaalta. Ajatteles, jos
Gerda saisi kest�� saman julman koetuksen avioliitossaan! Kuitenkin
Leonardilla oli laajempi sivistysm��r� kuin vanhalla kapteenilla, ja h�n
kuului nuorempaan sukupolveen. H�n n�ytti niin ylev�mieliselt� ja
innokkaalta kaikissa asioissa. Ehk� ymm�rsi h�n paremmin, kuin tuo
vanhus, totuuden ajan pyrinn�iss� naisenoikeuksien saavuttamiseksi.
Hell� �iti koetti masentaa surettavia kysymyksi�, iloisilla toiveilla.
Kuitenkin hiipi se ajatus usein esiin, ett� ehk� olisi ollut parempi,
jos Gerda olisi saanut uhrata el�m�ns� tieteille.
Previous Page
| Next Page
|
|