|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 14
-- Mutta se on tavallista! vastasi kapteeni kiivaasti ja pontevasti. Ja
se sopii tyt�lle, mutta matkustaa yliopistoon ja tulla ylioppilaaksi, se
ei sovi h�nelle sin� ilmoisena ik�n�, sanon min�! Ja minun tytt�rest�ni
ei pid� tulla mik��n ihmisten pilkka, enemp�� kuin muittenkaan.
-- Onko se sinun viimeinen sanasi, Otto?
-- Niin, se se on!
-- Vai niin! No, sitten ei tule mit��n talon kiinnitt�misest�.
-- Vai niin!
Kapteeni nousi tuoliltaan ja l�hti huoneesta sanaakaan sanomatta.
Viel� kauvan, my�h��n iltaan, istui rouva Ivarsson yksin lampun valossa
sukankutimineen. V�list� vaipui ty� h�nen polvilleen, ja h�n itse joutui
syviin, surullisiin ajatuksiin, v�list� lakkasi h�n kokonaan kutomasta
ja kuunteli jotain eteisest�, mutta kuin ei ket��n tullut, ryhtyi h�n
j�lleen yksitoikkoiseen teht�v��ns�. H�n odotti poikaansa. Kello l�i
yksitoista, l�i kaksitoista. Yh� viel� istuu �iti yksin��n valvomassa.
-- Ja pieness� kammiossaan istui tyt�r kumaraisissaan, ahkerasti
kirjoittamassa muistiinpanoja paksuun vihkoon. Synkeys h�nen kasvoistaan
oli kadonnut. Hieno punerrus peitti h�nen kalpeat poskensa, silm�ns�
loistivat innostuksesta, kyn� liikkui kiit�v�ll� nopeudella paperilla.
-- Mutta sis�ll� huoneessaan makasi kapteeni koisaten vuoteella.
Vihdoin, kuin kello oli ly�nyt puoli yksi, narisi ulko ovi ja joku
koperoitsi eteisen lukkoa. Rouva Ivarsson astui yl�s, kiiruhti
kuulumattomin askelin eteiseen ja aukaisi oven.
-- Rudolfiko siell� on? kuiskasi h�n.
-- Olen niin! vastasi kova, v�h�n ep�varma ��ni. Oletko sin� viel�
ylh��ll�, �iti? Mit� tuhmuutta se on? Onhan minulla avain itsell�ni.
Pitk� haamu astui eteiseen, riisui hitaasti p��llysnuttunsa ja heitti
sen tuolille, josta se luikui alas lattialle. Rouva Ivarsson pani oven
lukkuun, otti takin lattiasta ja ripusti sen vaatenaulaan. Hattu p��ss�
meni poika h�nen edell�ns� per�kamariin.
Rudolf Ivarsson oli pitk�, hoikka, nuori mies, tarkoin muodin mukaan
puettu. H�nen hienot, vaaleat kasvonsa, suurine sinisilmineen ja
valkeine viksineen, olivat kopean ja itserakkaan, vaikk'eiv�t tosin
ilke�n n�k�iset, ja h�nen nuorukaismuodossaan ilmestyi jonkinlainen
sairasmainen velttous, t�ll� hetkell� enemm�n silmiinpist�v� kuin
tavallisesti, sill� h�n n�ytti olleen, ei oikeastaan juovuksissa, mutta
kuitenkin hyvin v�synyt liian paljosta illan-huvituksesta. H�n asetti
hattunsa pianon kannelle ja etsi taskustaan nen�liinaa.
-- Onko sinulla nen�liinaa, �iti? En voi k�sitt��, mihin omani on
joutunut. Ah! se j�i varmaan palttoon taskuun.
H�n l�hestyi ovea.
-- Ei, odotappa! �l� mene kolistelemaan ovia, sanoi rouva Ivarsson
painuneella ��nell�. Min� tuon sinulle nen�liinan.
H�n meni ja palasi heti j�lleen, ja antoi nen�liinan pojalle, joka oli
istunut keinutuoliin.
-- Miss� sin� olet ollut koko illan? kysyi h�n, pannen ty�ns� kokoon.
-- Alkaako nyt kuulusteleminen?
-- Ei, ei ollenkaan, mutta �l� puhu niin kovasti, -- is� makaa. Min�
kysyin vaan muuten, kuin sin� lupasit tulla kotiin illalliselle.
-- No, ent� sitten? Eih�n se niin t�rke�t� ollut. Min� tulin menneeksi
teaatteriin parin yst�v�n kanssa, ja sitte me olimme illallisella. Ei
siin� sen pahempaa.
-- Sinun ei pit�isi olla ylh��ll� niin my�h��n, Rudolf! Sin� tied�t
kyll�, ettei se tee sinulle hyv��.
-- Oh, ei se ole vaarallista! Se ei tee mit��n, joko min� valvon tai
makaan, niinkauvan kuin min� olen kotona. Ainoa, mik� minua auttaa, on
l�mpim�mpi ilmanala. P�invastoin makaan min� puolen y�t� saamatta unta
ja kieriskelen ja hikoan, kuin min� menen aikasin vuoteelle. Jos min�
sit�vastoin v�syt�n itseni oikein perinpohjin ja panen maata v�h�n
my�hemp��n, niin min� nukun kuin porsas. Thure Jullin, hyv� yst�v�ni,
l��k�rin oppilas, mainitsi juuri illalla, ett� minun pit�isi matkustaa
niin pian kuin mahdollista, ja heti suoraa p��t� l�hte� Siciliaan. Min�
tahtoisin juuri tiet��, tokko is� on ryhtynyt mihink��n rahapuuhiin?
Minun t�ytyy aamulla puhua h�nen kanssaan t�ydell� todella asiasta.
Previous Page
| Next Page
|
|