|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 1
Hänen vieressään seisoi enkeli. Nainen nousi tarjotaksensa enkelille
kukkaa kädestään. Se oli ruusu, ruusu tumma ja hehkuva, mutta lehdillä
näkyi vain muutamia harvoja kastepisaroita. Siltä ainakin näytti.
Ankaraksi kävi katse enkelin. "Tunnetko minua?" kysyi hän. "Minä se
olen, joka kokoan kaikki naisen sydämen syvyydestä vuotaneet kyyneleet.
Niistä tulee helmiä, joilla taivaan saleja koristetaan. Toisetkin
enkelit tuovat sinne koristeita: rubiineja synnyinmaan edestä
vuodatetusta sydän verestä, äidin valvontain ja isänhuolten helmivöitä
ja moninaisia kalleuksia taivasta varten, kukin laatunsa mukaan. Mutta,
vaimo, vitkaan maksat verosi sinä. Katso kuinka harvoja pisaroita
ruusulla näkyy. Aikoja on ollut, jolloin sinäkin suoritit täyden
mittasi, mutta pitkään aikaan et enään ole sitä tehnyt. Olen ollut
kohtaasi kärsivällinen. Nainen, luuletko yksin saavasi veroasi välttää?
Riennä kyynelmittaasi täyttämään sinäkin!"
Timanttimaljaan vierivät nyt pisarat ruusulta, mutta voi, ne melkein
katosivat sen pohjalle, niin vähän niitä oli.
Vavisten lankesi nainen polvillensa. "Valoisa tytär taivaan, armahda
maan heikkoa lasta! Elä ankarasti veroasi vaadi! Jos täytynee mun
kyyneleillä korvata sydämeni rikkaus, sen kyyneleettömyys, oi, silloin
lannistuu sieluni."
"Katso", sanoi enkeli, "mitta on täytettävä, vielä puuttuu paljon."
Vielä kerran vavahti nainen: "Valoisa enkeli, salli mun samota kautta
aikain etsiäkseni kyyneleitä, suo vaeltaani päivän maihin, pohjolan
jäihin, salli etsiäni, ehkä löydän jonkun huomaamatta vierähtäneen
kyyneleen, jolla voisin mittaani edes osaksi täydentää! Liian vähän olen
vielä itse veroa suorittanut, jotta kykeneisin yksin maljaa täyttämään."
Hän katsahti ylös lukeaksensa enkelin kasvoista vastauksen, mutta
silloin lankesi auringon viimeinen säde värähdellen yli vetten ja sattui
hänen silmäänsä. -- Enkeli oli kadonnut.
Mutta katso, naisen sydän on etsinyt kätketyt kyyneleet, huomaamatta
maahan vierähtäneet. Tahdotko nähdä niistä muutaman, hyytyneen pisaran
maasta pohjolan pimeillä perillä? Ehkä sitten haluat nähdäksesi jonkun
polttavan kuumankin päivän mailta?
Tunturilla raivoaa lumimyrsky. Ei saata ihmissilmä aueta sen pauhaavaa
pyörrettä katsomaan. Helpompi venosen kulku kautta Jäämeren hurjan
aallokon, myrskyn jääkappaleita vaahtona viskellessä, kuin nyt poron
matka kautta lumen aaltomaisten syvyyksien. Muukalainen matkustaa yli
tunturin. Ei edisty matka. Poro pysähtyy, muukalainen pysähtyy, opas
pysähtyy. Missä löytänee muukalainen oppainensa suojaa? Haudanneeko
lumimyrsky heidät helmaansa? Syönevätkö sudet heidät suuhunsa?
Vähän savua näkyy lumimeren pinnalla, nietoksen harjalla. Sen alla on
ihmis-asunto. Muukalainen ja opas raivaavat tiensä sinne. Myrsky viskaa
heidät kumoon. He auttavat toisiansa jalkeille. Vähitellen saavuttavat
he teltat.
Siellä on valoa, siellä juhlitaan. Hylkeenrasvalamppu loistaa, häitä
vietetään. Isä on myönyt nuoren, nelitoistavuotiaan Aikynin kierolle
Mirganille.
Muukalainen astuu sisään. Sisällä on lämmin. Virtana syöksee lämmin ulos
ovesta, mutta katoaa lumituiskuun. Saako muukalainen suojaa?
Mitä tekee vieras tunturilla? Vieras on kai suuri herra, jolla on paljon
papereita, on ehkä tsaarin jälkeen valtakunnan ylhäisin mies? Aikooko
hän lukea porot verottaaksensa Samojeedeja? Muukalainen sanoo tahtovansa
oppia Samojeedein kieltä. Tahtooko hän loitsia pois porot tuntureilta?
Aikyn astuu esiin lattialle. Hän kumartaa kerta toisensa jälkeen syvään,
maahan saakka. Hän laulaa, katse nöyrästi maahan kiinitettynä:
"Minne poloista viedään? Täytyykö hänen lähteä pois, pois vieraaseen
kotiin? Lähteäkö täytyy pois kodista kultaisesta, isän ja äidin luota?
Oi isäni, miksis möit hänet, valkean peurasi? Hän olisi tahtonut
hyväksesi tehdä työtä päivät, tehdä yöt. Olisihan hän toki ollut sen
arvoinen, kuin minkä elantonsa sulle maksaa.
Jää hyvästi, isäni, joka olet ollut mulle lempeä! Jää hyvästi, äitini!
Ellös sure sydämestäsi vuotanutta kyyneltä! Jää hyvästi, veikko! Oi,
miksis et suojellut turvatonta? Jää hyvästi, sisko! Oi, sinäkin koito
kasvat naiseksi!
Previous Page
| Next Page
|
|