|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 1
Hylkeet ovat aivotut enimmästi vedessä elämään, jonka mukaan heidän
ruumiinsakin rakennus on muodostunut. Ruumis pitkämäinen, vähän
latistettu ja molemmat päät kapenevaiset, jalat lyhyt ja melkein kuin
kalain uimukset.
Hylkeet elävät erinomattain meressä, sekä jäämeressä että niiden
lahdissa. Muutamat kulkevat meristä pitkin virtoja ylöspäin ja tulevat
niin järviin, joista he eivät enää löydä tietä takaisin. Niin löytyy
hylkeitä suomenki sisävesissä, Saimassa ja Ladogassa.
Hylkeet ovat paljo maapetojen kaltaiset sekä rakennuksensa että elämänsä
suhteen. Heillä ei kuitenkaan ole raatohammasta. Hylkeet elävät
enimmiten laumoissa. He syövät eläviä vesi-eläimiä tuoreeltansa,
erinomattain kelpaa heille kalat, ankeriaiset ja myös puutteessa
huonommatki vesi-elävät. Usein sieppavat he saaliinsa veden pohjasta ja
tekevät sitä niin äkisti että samassa seuraa kiviäki heidän mahaansa,
jossa niitä usein löydetään. Enimmästi on vatsa alaspäin, mutta usein
kääntävät he myös vatsansa ylöspäin, jossa tilassa he usein sieppaavat
saaliinsa.
Myös kesyttymisen vuoksi ovat hylkeet maapetojen kaltaiset. Ne ovat
melkein yhtä huokiat kesyttää ja opettaa kuin koirat. He suostuvat myös
ihmisiin yhtä hyvin kuin koirat, joiden virkaa he myös oppivat
toimittamaan. Kesyttynyt hylje seuraa uiden isäntänsä venettä; pysättyä
nousee hän veneesen ja vartioitsee sitä niinkuin koira kuormaa isäntänsä
pois ollessa. Hylkeet kalastavat sekä itsellensä että isännällensä. He
leikittelevät mielellänsä niinkuin koirat ja ottavat hyvin mielin
vastaan ihmisen liehakoitsemisia. Joka tahtoo tämmöisen hylkeen saada,
hän ottakoon hylkeen penikan ja antakoon sen vaan olla ihmisten parissa.
Hyljetten uidessa ovat etujalat kylkeen liitetyt; ainoasti kääntäissä on
etujalka airona liikkeellä. Takajalat ovat hänen kuljettajansa, joiden
voimalla hän kulkee ihmeellisen nopiaan. Usein nähdään hän vähän ajan
perästä nousevan kaukana siitä, missä hän meni alas. Hänen täytyy usein
tulla veden pintaan hengittämään, muutoin ei hän taida elää vedessä.
Toisinaan nousevat hylkeet kuivalle, joko maalle eli jäälle, ja tahtovat
siinäkin kuljeskella, vaikka se on heille vaikia; sillä heidän jalkansa
ovat luodut uimiseksi eikä käymiseksi; heidän jalkansa eivät kannata
ruumista, niin kuin muiden imettäväisten eläväin. Jos he kuivalla
tahtovat paikastansa siirtää, täytyy sen tapahtua matojen tavalla eli
matelemalla. Heidän täytyy vetää peräpuolen ruumistansa eteenpäin että
tulevat köyryyn ja sysäävät sitte etupuolen ruumista eteenpäin; taas
uudestansa vetävät he takapuolen kokoon ja viskaavat sitte etupuolen
eteenpäin j. n. e. Tässä eivät he luota ainoasti etujalkainsa, vaan myös
rintansa päälle. Imettäväiset maa-elävät sitä vastaan kulkevat sillä
tavalla että he aina luottavat kahden jalan päälle, koska toiset kaksi
siirretään eteenpäin. Hylkeen kulku kuivalla näyttää kuin
kuupakkajuoksu. Lumisessa maassa pääsee hän joksikin nopiasti
kuupakoitsemaan.
Pohjaisimpain kansain ainoa rikkaus on hylje, joka heille antaa kaikki
heidän tarpeensa. Hylje on heille yhtä suuresta arvosta kuin
sivistyneitten kansain kaikki elukat yhteensä. Grönlantilaisen koko
maallinen onni eli onnettomuus tulee siitä kuinka hyvin he hylkeitä
saavat. Kuin Kristin opin saarnaajat ensin tulivat Grönlantiin ja
kuvailivat ihmisille taivaan autuaallisuutta, iloa ja riemua, huusivat
he kohta: tottahan siellä sitte on kyllin hylkeitä! Hylkeet ovat
ikäänkuin heidän koti-eläimensä, liha ja rasva syödään; rasvasta saadaan
vielä valoa ja lämmintä; nahka antaa veden pitävän, lämpimän vaatteen ja
rekiä päällisen veneillekin että ne tulevat aivan pitäviksi; nahasta
tehdään vielä huoneita ja suksien alustimia; suonista saadaan lankaa;
suolista tehdään paitoja, purjeita ja akkunoita; luista askaroitaan
kaikenlaisia kovia tarvekaluja.
Grönlantilaiset pyytävät hylkeitä keihäällä, jonka päässä on nuora ja
nuoran päähän on sidottu rakko täynnä ilmaa. Keihäässä on terä ja
terässä vääkkä. Keihään pistettyä sukeltaa hylje, mutta rakko estää ja
tekee sukeltamisen vaikiaksi; se näyttää myös aina mihin hylje kulkee
että taidetaan sitä seurata. Maalla ja jäällä lyödään se kapulalla
kuoliaksi. Sillä ei hylje tarvitse muuta kuin pienen kolauksen kuonoonsa
ennenkuin hän siitä kuolee, jos vaan lyöjä osaa oikian paikan.
Emme tiedä jos meidän maassa missään käytetään rakkoa keihään perässä,
mutta luulisimme sen hyväksiki neuvoksi hylkeen pyytäjille.
Eskimolaiset Amerikassa pyytävät hylkeitä kummasti. Tietysti on
hylkeellä läpi jäässä talvella, johon hän tulee hengittämään. Siitä
tulee hän myös ylös synnyttämisen ajalla ja jättää penikkansa aina
aluksi kuivalle. Mutta vähänki vaaran havaitessa pulkahtaa hän äkisti
veteen. Kaksi Eskimolaista ovat nyt yhdessä toimessa; toinen pitää
kaukana erinomaista ääntä, jolla hän houkuttelee hylkeen kuulemaan
sinnekäsin; toinen juoksee toisaalta hylkeen luoksi ja koppaa hänen
kuoliaksi. Houkuttelia on aina tuulen puolella ja juoksia kulkee
vastatuuleen; muutoin haistaisi hylje pian lähenevän ihollisensa.
Previous Page
| Next Page
|
|