|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 14
Jo hehkuvi posket, uhkuu naisrinnat t�ytel��t,
Siell' riemuitaan el�m�st�, siell' onpihan nuorten h��t.
-- Mut ulkona seisova nainen vilutuulessa v�rj�tt��,
Povellansa h�n hellivi lasta, repaleillahan l�mmitt��;
Vaan k��r�st� kirkuva ��ni se �idille ilmoittaa:
On tyhjin� �idin rinnat, laps' niist� ei maitoa saa.
Ja silmien k�rsiv� katse yh� �idill� tummentuu,
Ja huokaus s�rkev�, synkk� syd�mmest��n tunkeutuu.
�Voi lapseni, kurja on �itis', vaan taattosi kurjemp' on
Lupauksia �itisi uskoi v�vyn uljahan moision;
Niin uskoi �itisi kerran, vaan kohtapa viisastui,
Sun taattosi uljas petti, jalo-neitohon armastui.
Mut ent� h�n ruokaa soisi, ei mulle, vaan lapselleen,
Jos laskisi n��ntyv� �iti etehens� nyt polvilleen? -- --
Oi ei! h�nen jalkojen juureen, joka koirana hylk�si mun,
Vei k�yh�lt� maineen, rauhan, elon onnen haaveillun,
En konsana taipua voisi anomaan h�nen p�yd�lt��n.
-- Niin lapseni, kai sin� my�nnyt, ett' ennen me n��nnyt��n!�
H�n painavi raukkaa lastaan hellemp�h�n rinnoilleen,
Ja syksyen kolkko viima vie silm�st� kyyneleen.
Vaan kynttil�kruunut kirkkaat y�n selk�h�n hohteen luo,
Ja tuulonen soiton tahdit ulos seisojan korviin tuo:
Siell' hohtavi posket, uhkuu nais-rinnat t�ytel��t,
Siell' riemuitaan el�m�st�, siell' ompihan nuorten h��t.
Mut ulkona kurjan silm� nyt �kki� leimahtaa,
Niin hurjan s�ihkyv� katse y�n selk�h�n tuikahtaa:
�Oi lapseni! kuolema meille on onnehen suorin tie,
Sill' tuskinpa helvetiss� olo karvaamp', synkemp' lie!
Vaan lapseni kanssa jos tuonne k�yn koskehen kuohuavaan,
Ei meille yhteiskunta suo silloin siunaustaan,
Ja luojakin meilt� sulkee tien armon ja autuuden,
T�� onpihan uskonoppi kirkkomme ja pappien.
-- Hyv�sti s� siunaus sitten, j�� kunnia maailman,
Hyv�sti s� ihmiskunta ja autuus taivahan,
M� lapseni kanssa ennen k�yn hyrskyhyn kosken tuon
Kuin ij�ksi kannettavakseen m� h�pe�n taakan suon�.
Ja h�n seisovi hetken siin�, tuli silmist� tuikahtaa,
Syd�n taukovi sykk�ilem�st�, povi synk�sti huo'ahtaa,
Kuni hurja h�n painaltaapi rinnoillehen lapsostaan,
Ja sy�ksyvi syksyn y�ss� vesihyrskyhyn vahtoavaan.
Vaan kartanon kynttil�kruunut ne hohtaen leimuilee
Ja vahtovat samppanipullot ujon rintoa rohkaisee,
Siell' hehkuvi posket, uhkuu naisrinnat t�ytel��t,
Siell' riemuitaan el�m�st�, siell' onpihan nuorten h��t!
MUN IS�NI ARMAHAN KUOLEMA VEI.
Mun is�ni armaan kuolema vei,
Vei osan mun onnestainkin;
H�n luokseni koskaan palaja ei,
Mut palaapa sent��n vainkin.
Tuoss' n��n h�nen seisovan s�ngyll�in,
Hymy herttanen huulilla kiert��,
Mua neuvoo k�ym�h�n el�m�ss�in
Sit� tiet�, mi vaikeena viert��.
Oli reipas itse h�n k�ynnilleen
Ja katseensa kirkas, suora.
Vapa my�s oli aina h�n aatteilleen
Ja oikeus ojennusnuora.
Oli tarmokas, sitke�, ahkera,
Oli oikea Suomen miesi --
Is�nmaata ja perhett�, kansoa,
H�n ty�ll�h�n palvella tiesi.
Mut kuolema h�nt� jo huhuilee
Manan virran toisella puolla,
H�n tyynen� Tuonelle hymyilee:
Jalon helppoa aina on kuolla!
Previous Page
| Next Page
|
|