|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 13
SUNNUNTAINA.
Kaunis, kirkas nyt on aamu,
Aamu armas sunnuntain.
Tuolla siint�� kirkon haamu,
Kaikuu kellot kumahtain.
Venhot viilt�� j�rven pintaa,
Kaikki kirkkoon kiireht��.
Valkovaate peitt�� rintaa,
Juhlahuivit v�lk�ht��.
Min� kurja synnin lapsi
Astun arkivaatteissain,
Paljas rinta, takkuhapsi,
Eik� pappi aatteissain.
Min� kuljen kukkulalle,
Jolla nurmi vihannoi;
Istun sinne kuusten alle,
Kuulen kuinka kuuset soi.
Kuulen kuinka linnut laulaa,
Kuinka laine loiskuaa,
Katson kuinka aallot kaulaa
Sulo saaren rantamaa.
T��ll� istun yksin aivan,
Enk� veisaa, ��nn� en,
N�en p��ll�n' sinitaivaan,
T�it� luonnon katselen.
Avaruus mull' armahampi
Kirkon kolkkoutta on,
Luonnon hiljaus rakkahampi,
Kuin on laulut joukkion.
H��ILTA.
Syys-illan synkk� varjo jo kattaa maiseman,
Ja paksu pilvinen vy�hyt tulet k�tkevi taivahan;
Niin jylh�n� kuohuvi koski, aho, kangasmaa kumajaa,
Ja mahtavan hyrskyn kanssa syv�nteiss�h�n vahtoaa.
Kivenheiton p��ss�p� siit� tuoll' kartano uljas on,
Sen keske� nousevi torni, niin suora ja kaareton.
Syysiltaman synk�t varjot loitompahan siirr�ht��,
Kun suurista ikkunoista valo kirkas v�lk�ht��.
Siell' on niin ihmehen hauskaa, siell' nuoriso riemuitsee
Elon onnesta uhkuva joukko ilomielell� nautitsee.
Ja poskuet poikain hohtaa, povet paisuvi impysten,
Ja keng�t ne vallattomasti ly� tahtia soitollen.
Ei kumma jos posket hohtaa, povet paisuvi impysten,
Ja vallattomasti jos keng�t ly� tahtia soitollen:
H��iltanahan toki sent��n kai kaikki ne riemuta voi
Ja tanssia hehkuvin rinnoin, kun hurmaten torvet soi!
Ja morsio, puhdas kuin kielo, mi kylpevi kasteessaan,
Lumouksissansa h�n katsoo jalo-otsaa sulhastaan:
�T�� onni on liian suuri ollaksehen maallinen�,
N�in kuiskahtain nojauupi h�n sulhonsa rinnoillen.
Ja kynttil�kruunut kirkkaat ne hohtaen leimuilee
Ja vahtovat samppanipullot ujon rintoa rohkaisee.
Jo hohtavi posket, uhkuu naisrinnat t�ytel��t,
Nyt riemuitaan el�m�st�, nyt ompihan nuorten h��t!
Mut ulkona syksyn y�ss� liki uhkean kartanon
Siell' seisovi yksin nainen kiven reunalla kallion.
H�n seisovi hurjin silmin, valovirtahan tuijottaa,
Ja syksyen kolkko tuuli h�nen kutria heiluttaa.
Povellansa h�n k��r�n kantaa, rinnoillahan l�mmitt��,
Ja kun k��r�st� kuuluvi ��nt�, h�n �kki� h�tk�ht��.
Vaan kartanon kynttil�kruunut ne hohtaen leimuilee
Ja vahtovat samppanipullot ujon rintoa rohkaisee.
Previous Page
| Next Page
|
|