|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 5
(Kopinaa yl�kerran rappusissa).
VALDEMAR: Is�! (Vasemmalle): Is�, is�...
ROUVA VALTANEN (tulee kiireesti vasemmalta, puhuu vasemmalle): Martta,
j�t� soittosi, is� tulee!
(J�rjest�� h�t�isesti Valtasen kirjoitusp�yt��.)
VALDEMAR: ja UUNO (istuvat pulpettiensa ��reen ty�h�n).
MARTTA (tulee happamena): Miss� k�sity�ni?
VALTANEN (tulee lyhyin, nopein askelin oikealta).
MUUT (kunnioittavasti): Hyv�� huomenta, is�!
VALTANEN (�hkien): Huomenta, huomenta lapseni.
ROUVA VALTANEN: Taas huonosti nukkunut, rakas Aleksander?
VALTANEN: Vai hyvink� viel�?! T��ll� soitellaan ja melutaan kuin
markkinoilla. Muuten--t�m� on kaiketi viimeinen p�iv�, jonka saan el��
itsen�isen�, vapaana miehen�.
UUNO (kohauttaa olkaansa, menee j�lleen pulpetilleen).
MARTTA (huokaa, ei viitsi kuunnella, poistuu v�hitellen vasemmalle).
LEENA (menee Uunon luo katselemaan h�nen ty�t��n tai oikeammin
selitell�kseen �skeist� k�yt�st��n).
ROUVA VALTANEN: Mutta mit� sin� sanotkaan, rakas Aleksander?
VALTANEN: Min� sanon, ett� meit� kadehditaan ja vainotaan joka
suunnalta: nyt viimeksi on vihollisiimme liittynyt my�skin...
UUNO (ysk�see).
VALTANEN: Mik� sinua ryitt��? Hoida asiaasi tai ilmoittaudu sairaaksi
ja mene--mene--
ROUVA VALTANEN: Aleksander!
VALTANEN: H�n yskii aivan kuin meit� ei vainottaisi--Mutta mit�
merkitsev�t, kysyn min�, toisviikkoiset sanomalehtikirjoitukset ja
pankkimme osakkeiden laskeminen juuri silloinkuin tiedet��n minun ne
ostaneen melkein kaikki? H�? Olemme konkurssin partaalla, sanon min�
teille.--Taas ysk�kohtaus!
(Istuu hermostuneena).
ROUVA VALTANEN: Ah, miksi �rsyt�t is��!
VALTANEN (pidellen Valdemaria k�dest�): Sinuun, Valdemar poikani, panen
kaiken toivoni. Sinun on nyt pelastettava kauppahuoneemme. Tied�pp�s,
eilen k�vi pankinjohtaja luonamme tahtomassa minua suureen vekseliin,--
johon minulla periaatteessa ei kyll� ollut mit��n vastaankaan. H�n veti
esille paperin tunnustaakseni sen. Silloin sanoin h�nelle: Yst�v�ni,
olen k�ynyt vanhaksi, olen luovuttanut liikkeeni pojalleni
Valdemarille, (katsahtaen merkitsev�sti Uunoon), jonka olen
testamentissa asettanut my�s p��perillisekseni. No, viel�k� yskitt��?
--Poikani Valdemarin suostumuksetta, sanoin, en ryhdy en�� mihink��n.
VALDEMAR (liikutettuna): Is�!
VALTANEN: Tireht��ri koetti parastaan, mutta min� en kirjoittanut.
UUNO: Seh�n mainiota! Nyt saamme vihdoinkin antaa tireht��rille
ansaitut potkut!
VALTANEN: Keskustelen Valdemarin kanssa, en sinun. Vekseli on tietenkin
tunnustettava.
UUNO: Tunnustetaan vaan. Mutta jospa nuo �toisviikkoiset
sanomalehtikirjoitukset ja osakkeiden laskeutuminen� ovat seurauksena
siit�, ett� luottamus tireht��rin asioihin alkaa horjua?!
VALTANEN (hy�kk�� seisaalleen, saamatta sanaa suustansa):
Lu-lu-luottamus! H�-vyt�n!
Previous Page
| Next Page
|
|