|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 7
Kaksi silmiinpist�v�sti puettua, sminkattua naista istui hieman
loitompana, t�hystellen Arkadj Petrovitsjia. Se nostatti suuttumuksen
punan nuoren luutnantin poskille. Tuollaisetko naiset vain t�hysteliv�t
ven�l�isi� miehi� Suomessa?!
Iltap�iv�ll� Arkadj Petrovitsj kulki pienell� laivalla Viaporin
linnoitukseen, ilmoittautuakseen rykmenttins� p��llik�lle. Ilma oli
kuulakkaan kirkas. Satamassa h�yrysi vaaleiksi maalattuja
matkustajalaivoja. Ne olivat kuin suuret vesilinnut. Linnoituksen kirkon
sininen katto ja kullatut py�ryk�t loistivat helein� sinist� taivasta
kohti. El�m� oli niin valoisaa, niin riemuisaa, kuin lemmen unelma.
Oikealle j�iv�t Kaivopuiston vihre�t kummut ja sirot huvilat. Sinne
h�ipyi iloinen Klippanin ravintola, mist� kuului veike�n operetin
s�veleet torviorkesterin soittamina.
Vasemmalle j�i purjehdusseuran paviljonki. Sen rannalla keinuivat
purjeveneet kuin uivat sirot merenneidot! Kaikki uhkui huolellisuutta,
varmuutta, taitoa! Ja t�m� ihana maa oli tuon harmaan linnoituksen orja,
sill� Viapori oli kuin peikkoluolasto!
Arkadj Petrovitsj hypp�si laivasta Kirkkosaaren sillalle. H�nt� vastaan
lehahti h�nen kotimaansa tunnelma. H�n tunsi nuo harmaat, n�yr�n
n�k�iset raskautetut sotilaat. H�n oli ennen n�hnyt upseerien t�yke�t
kasvot sotilaita terveht�iss�. H�nen mielt��n ahdisti niin, ett� silm�t
vettyiv�t. H�n muisti lehmukset kotikyl�ns� peltojen takana, h�n muisti
niitten tuoksun ja balalaikan ��nen ja h�nen tuli niin kovin ik�v�.
-- Arkadj!
Rumann�k�inen, punatukkainen nuori upseeri tuli k�yt�v�� pitkin alas
rantaan.
-- Hyv�� p�iv��.
-- Milloin saavuit?
-- T�n��n.
-- Aiotko ilmoittautua?
-- Heti.
-- Seuraa minua.
Nuoret upseerit kulkivat ep�tasaista k�yt�v�� pitkin ep�siistien
kasarmien ohi, mist� kuului harmonikan r�mpytyst�. Ikkunoista tirkisti
harmaita, ik�vystyneit� kasvoja. Ne olivat kasarmeihin teljettyjen
sotilaitten surulliset naamat.
Upseerit kulkivat upseeriasuntojen ohi kansliaan, miss� k�yskenteli ja
istuskeli h�ik�ilem�tt�m�n ja tylyn n�k�isi� eri arvoisia upseereita.
Toinen toistaan puhutellessa he hymyiliv�t h�t�ilev�n makeankohteliaasti
ylempiarvoisille, alemmille he olivat kylm�kiskoisempia.
Sotakuri oli painanut leimansa kaikkeen.
Sotilas teki kunniaa niin t�rsk�v�sti kuin ollen valmis ly�m��n p��ns�
kivilattiaan. Luutnantti teki ajoluokan muotoisen syv�n kumarruksen.
Kapteeni kumarsi kunnioittavasti. Eversti vain ohimennen suvaitsi nostaa
k�tens� lakin reunalle. Itsevaltias h�n oli rykmentiss��n, kuin keisari
itse valtaistuimella. H�nen suosiostaan riippui yksil�n kohtalo.
Linnoituksen komendantti vain harvoin n�ytt�ytyi tavallisille
kuolevaisille.
Arkadj Petrovitsjin astuttua kansliaan, k�vi upseerien kesken nopea
tarkkaava arvostelu.
Nuoret luutnantit laskivat yhdell� silm�yksell�, ilmestyik� kilpailija
everstinnan suosiosta. Kapteeni t�hysti, oliko tulokas kyllin
tottelevainen ja hommaavan n�k�inen, jotta h�n itse voisi paljon ottaa
lomaa ja raskauttaa luutnanttia. Eversti tarkasti papereita, mit� sukua
ja seurapiiri� tulokas oli. Kukaan ei v�litt�nyt tulokkaan tietom��r�st�
tykist�tieteess�.
Evgenj Lvovitsj Kohanski, se oli tuon �skeisen punatukkaisen luutnantin
nimi, esitti tulokkaan muille. Arkadj; Petrovitsj Jemeljanoff
Mihailoffskin tykist�koulusta.
Kumarruksia, kohteliaisuuksia.
Previous Page
| Next Page
|
|