Vallankumouksen vyöryssä by Elvira Willman


Main
- books.jibble.org



My Books
- IRC Hacks

Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare

External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd

books.jibble.org

Previous Page | Next Page

Page 13

Tuossa asennossa on jotain julmaa ja kiehtovaa, kuin leopardin ruumiin
asennossa v�ijymistilassa.

Se on oikein, ett� kenk��n ei voi olla niin julma, kuin slaavilainen, ei
kenk��n niin siron pehme�.

Nuori slaavi k��ntyy suoraan istumaan, oikoo jalkansa, nostaa sapelin
sivulleen ja ristii k�tens� rinnoilleen, tuijottaen y�n pime��n.

Elman mieleen johtuu kaunis sulttaani, joka samettikatseella voi tuomita
lemmittyns� kuolemaan, jos t�m�n aatteet rikkovat h�nen p��t�ksi�ns�.

Elma katselee nuorta vallankumouksellista kauan. Otsa h�nell� on jalo,
kuin kaukaasian rodun puhtaimmalla heimolaisella ainakin. Furaskan alla,
joka on suorana otsassa, ei n�y muuta kuin sen ��riviivat ja
kasvonkulma. Nen� on hienosti kaareva, kulmakarvat tummantuuheat ja
kaartuvat, silm�ripset pitk�t ja mustanraskaat. Harvoin niitten takaa
n�kyy muuta kuin verhottu katse. Huulet ovat t�yteli��t ja suu
aistillisen kaareva, kuin slaavilaisilla.

Vartalo on solakan joustava, ehkei se kest�isi suomalaisen kanssa
painissa. Mutta ratsun sel�ss� se vartalo taipuu kuin kaisla rannan
aallokossa. S��rist� n�kyy, ett� h�n on paljon voimistellut.

Vaitioloa kest�� kauan. Muukalaisen ajatukset ovat kaukana t��lt�,
rotuharrastukset erottavat ven�l�isen ja suomalaisen, upseeri on
unohtanut kokonaan siviilihenkil�n rinnallaan.

Elmassa her�� pelko, ett� olento h�nen rinnallaan katoaa ja h�n j��
yksin.

Silloin Elma hiipii uneksijan luo.

T�m� k��ntyy �kki� kuin her�ten. He ovat yksin kukkulalla. Elma katsoo
rukoillen nuoreen slaaviin ja kuin hallitsija t�m� kepe�sti hymyilee ja
painaa huulensa Elman poskelle.

Elmasta tuntuu, kuin levi�isi muukalaisen ihosta mantelintuoksu. Se
huumaa ja h�n vet�� syv�lle henke��n. Nuori upseeri kietoo k�sivartensa
Elman ymp�ri. Elma nojaa poskensa pehme�� univormun verkaa vastaan ja
niin he istuvat kauan vaieten.

-- Eik� Helsinki ole kaunis iltavalossaan, -- kuiskaa Elma.

Slaavi ei kuule.

Elma luulee loukanneensa h�net ja sanoo, pehme�sti kosketellen h�nen
k�tt��n:

-- Mit� te mietitte?

Ven�l�inen havahtuu �kki� mietteist��n, paljastaa valkoiset hampaansa ja
ottaa h�nen k�tens� k�siins�.

-- Ajattelen, ett� jos asettaisin kuularuiskun t�nne
haaksirikkoutuneitten juurelle, niin voisi kai tuon rannan pit��
kurissa.

Elma vavahtaa.

-- Onko teid�n vilu, -- sanoo slaavi hyv�ilev�ll� ��nell�.

-- Ei, -- vastaa Elma, vaikka h�n hermoj�nnityksest� ihan vapisee.

-- Onpa, -- sanoo nuori mies, ja sulkee h�net syliins�. Sitten katselee
muukalainen Elmaa hymyillen silmiin ja sanoo:

-- J�lkeen kapinan min� sanon teille jotain.

Ja ihan suutelee Elmaa molemmille k�sille, l�mmitt�� niit� kuumilla
k�mmenill��n ja kuljettaa Elmaa v�h�n matkaa k�sivarsi vy�t�isill�. He
l�hestyv�t sitten valaistuja k�yt�vi� ja kulkevat vierekk�in vaihtaen
mit�tt�mi� lauseita.




IV.


Previous Page | Next Page


Books | Photos | Paul Mutton | Sat 20th Dec 2025, 10:24