Vallankumouksen vyöryssä by Elvira Willman


Main
- books.jibble.org



My Books
- IRC Hacks

Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare

External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd

books.jibble.org

Previous Page | Next Page

Page 12

Nuori upseeri istuu sohvan kulmaan.

Elma ei eroita h�nest� katulyhdyn valaisemassa huoneessa muuta kuin
hienon profiilin ja tummat pitk�t silm�ripset.

Nuori slaavi ei puhu mit��n. H�n uneksii vapaudesta ja onnellisesta
suuresta Ven�j�st�. H�n on kai mielikuvituksissaan kotonaan ja unohtaa
Suomen ja suomalaiset.

Elma on mustasukkainen Ven�j�lle.

H�n istuu sohvan toiseen kulmaan ja k�tkee kasvonsa k�siins�.

Slaavi k��ntyy silmiss� viel� unelmoiva samettitummuus.

Oi, miten Elma rakastaa tuota surullista samettitummuutta.

H�n tahtoisi hiipi� niit� l�helle ja unelmoida loppumattomista
tulevaisuusihanteista, kuin aromaan rajattomuudesta.

-- Mit� te mietitte, -- sanoo Elma hiljaa.

-- Kapinaa.

Elma hiipi vaistomaisesti nuoren slaavin luo.

-- Mutta jos ei se onnistu, niin teid�t vangitaan --

-- Ammutaan, -- korjaa slaavi.

Elma tarraa kiinni h�nen k�sivarteensa.

-- Itkisittek�?

-- Itkisin, -- purskahtaa Elman huulilta.

Ja nuori muukalainen kuljettaa k�tens� Elman otsalle.

-- Muistaisitteko minua?

-- Muistaisin. Me suomalaiset naiset emme osaa teit� rakastaa, mutta me
muistamme teit� aina.

Ja nuori ven�l�inen painaa p��ns� l�helle Elmaa ja sanoo:

-- Minulla ei saa olla rakastettua. En tahdo, ett� kukaan minua j�lkeen
kuolemani kiroo.

Ja Elman tulee niin ahdistava olla. H�n kohottaa k�tens� nuorta upseeria
kohden, kuin tahtoisi h�n kuolemaa torjua ja h�nen p��ns� vaipuu
vavisten h�nen rinnalleen.

-- �lk�� ennenaikoja surko, -- sanoo upseeri.

-- Min� pelk��n niin.

-- Nyt min� l�hden, -- sanoo nuori mies. -- Kello on l�hemm�s kaksi.
Hyv�� y�t�.

-- Hyv�� y�t�.

Oi, miten Elma olisi tahtonut h�net pid�tt��. Mutta h�n ei voinut. Suuri
Ven�j� ja tykist�sotilaat olivat propagandistille rakkaammat.

Elma tarjoo h�nelle k�tens� hymyillen.

Nuori mies painaa sille l�mp�isen suudelman ja poistuu.

Vaan Elma heitt�ytyy t�ysiss� pukimissa sohvalle ja itkee -- itkee
hillitt�m�sti ja ��neti.

Haaksirikkoutuneitten juurella leyhyy l�mmin kes�y�. Alhaalla sataman
veteen heijastuu v�lkkyvi� valoja, kuin t�hti� talvisella
pakkastaivaalla.

Helsingin kaupunki on ihana t�ll� kohdalla.

Nuori upseeri nojautuu sohvan selk�� vastaan leuka k�sien varassa. H�nen
oikea polvensa on sirosti taipunut sohvan ymp�ri, h�nen solakka vasen
s��rens� saappaineen on joustavasti ojossa. Sapeli on poikittain h�nen
polviensa yli.

Previous Page | Next Page


Books | Photos | Paul Mutton | Fri 19th Dec 2025, 6:15