|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 12
En ollut el�iss�ni viel� t�mm�ist� juomaa ottanut suuhuni. Kuuma vesi
ynn� konjakki maistui minusta kamalan pahalta. Ja minun oli suuresta
onnesta huolimatta perin vaikea pit�� suupieli�ni hymyss�; ne
kiertyiv�t ihan vinoon--p�yt�liinan, tuon naishenkil�n ja nyt viel�
t�m�n kitker�n sokeriveden takia. Join sent��n urhoollisesti kokonaisen
lasillisen, ja minulle laitettiin uutta.
Nyt rupesi yksi kuninkaista laulamaan er�st� hyvin pitk�� laulua
kolmesta juutalaisesta, jota laulua en ollut ennen koskaan kuullut:
�Det var en g�ng tre ju-u-dar, ju-ju-ju, ju-ju-ju, ju-ju-ju, tre
ju-udar, det var en g�ng tre ju-udar�.
Ensin tuntui tuo renkutus hirmuisen typer�lt�. Mutta kuningas otti
alusta ja taas alusta, ja yh� ryhdikk��mmin sek� vaati jokaista
yhtym��n loppus�keeseen. Kun olimme toistaneet laulua puolikymment�
kertaa, alkoikin se saada merkillist� lentoa ja vauhtia. Mit� enemm�n
tahti varmistui, sit� selvemmin siin� alkoi tuntua joku salattu
sis�llinen rytmi. Ja t�m� nostattava rytmi muuttui jonkinlaiseksi
vertauskuvaksi meid�n toveruudestamme, meid�n yhteisest� uhmastamme
opettajia vastaan.
�Den f�rste hette Abraham, a-a-a, bra-bra-bra, ham-ham-ham, Abraham,
den f�rste hette Abraham!�
Hei vaan! Kippis!
Yksi kuninkaista pani k�tens� minun olalleni ja jatkoi laulua. Min�
katson eteeni ja laulan ja n�en h�nen ja muiden yhdell� tavalla suu
auki, silm�t pullollaan laulavan, ja minut tempasee jokin rep�isev�
ilonpuuskahdus, avartava ilonvavahdus. Ensi kerran tunnen, ett� nuo
toverien tutut koulupenkeill� kuluneet takit ja liivit, nuo jokap�iv�
n�hdyt hiustupsut, nuo ulkoaopitut nen�t, silm�t ja ��net ovat todella
varsinaisten ihmisten, yst�vien, eik� ainoastaan koulupoikain. En
voinut olla ottamatta kaulasta sit� kuningasta, joka �sken oli pannut
k�tens� minun olalleni. H�n ei lainkaan oudostellut sit�, vaan
herke�m�tt� laulamasta--voimainsa ylt�kyll�isyydess� nosti minut maasta
ja kantoi ymp�ri huonetta, sek� laski sitten taas alas. Uusi, ennen
aavistamaton toveruus ja uskollisuus yhdisti meid�t toisiimme t�n�
iltana.
�Den andra hette Isakob, i-i-i, sa-sa-sa, kob-kob-kob, Isakob, den
andra hette Isakob!�
Kuninkaat kilisteliv�t laseja minun kanssani ja kuninkaitten kuninkaat
rupesivat tasa-arvoisiksi yst�vikseni. Kaikki sinukset ja cosinukset,
kaikki logaritmit ja geometriset sarjat, kaikki oratio obliqvat ja
Westfalin rauhat ne meniv�t pieniksi ja mataliksi, ne kadottivat sen
merkityksen, mink� opettajat pitkin�, harmaina kouluvuosina olivat
yritt�neet niille antaa, asettuessaan el�m�n ja meid�n v�lillemme ja
sanoessaan: ainoastaan sinusten ja cosinusten kautta kulkee tie
el�m��n. Ei! El�m� oli t�ss� meid�n toveruutemme uhmassa. Pieneksi
ker�ksi meni koko opettajisto ja vieri pois tielt� meid�n koskena
kohisevan vapaudenlaulumme t�risytt�v�st� voimasta:
�Den tredje hette Jakobin, ja-ja-ja, ko-ko-ko, bin-bin-bin, Jakobin,
den tredje hette Jakobin!�
Lauloimme yh� ja yh� uudestaan, kunnes emme en�� malttaneet pysy�
paikoillamme. Muutamat rupesivat laulun ohella voimiansa koettelemaan
nostamalla nojatuoleja ilmaan yhdell� k�dell� ja yhdest� jalasta: ja
laulun tahtiin sekaantui yh� kimakampia hihkahduksia. Sakean
tupakinsavun vuoksi ei en�� n�kynyt kuin ep�selvi�, savussa sikin sokin
hyppelevi� olentoja, tai oikeammin sanoen ik��nkuin yhteydett�mi�,
irrallaan olevia ruumiinj�seni�, huitovia k�si�, l�henevi� ja etenevi�
naamoja, jotka vihdoin kaikki lauluntahdin j�tetty��n huikeasti
��nteliv�t omiansa.
Muuta en sitten en�� muista t�st� merkillisest� illasta kuin sen lopun.
Min� menin ulos vilvottelemaan ja kun tulin pime�lle pihat�rm�lle,
muistan, kuinka melu yht�kki� vaihtui syv��n hiljaisuuteen, ja ��net�n
t�htitaivas katsoi pime�st� suoraan lakittomalle p��laelleni ja
silmiini.
�Se on hyv�--sanoin min� taivaalle--�ole sin� vaan siell�!�
Kun rupesin astumaan, niin joka askeleella luulin maan olevan kauempana
kuin se oli, joten jalkani siihen ennen aikaa hauskasti t�ks�hteliv�t.
Minua huvitti suuresti, etten voinut seista horjumatta paikallani.
Aidan takaa himme�sti paistavan katulyhdyn valossa poksahteli
hengitykseni h�yry ilmaan kev�isen y�n pakastuksessa. Katselin
myh�illen tuota muka niin erinomaisen suoraa aitaa ja ajattelin, ett�
sekin, niinkuin cosinukset, oli oikeastaan paljon v�h�p�t�isempi laitos
kuin kuvailtiin, ja ett� siis my�s sen hajottaminen maan tasalle olisi
sangen suotavaa ja paikallaan. Rupesin rynnistelem��n sit� vastaan,
mutta se ei huojunut. L�ysin tangon ja pujotin sen portinpuoliskon
alle, aikomuksessa nostaa koko portin saranoilta.
Previous Page
| Next Page
|
|