|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 11
Tyyneytt� teeskennellen h�n astui luokan eteen kuivana, i�nikuisessa
harmaassa puvussaan, suupielet t�ll� kertaa kalpeina,--mik� ilmaisi
h�nen sis�llist� kiihotustaan. Verkalleen h�n astui ihan luokan eteen,
hieroen niskalihaksillaan ahdasta alasp�ist� kaulustansa--kuten h�nen
oli tapana. H�n asetti molemmat k�tens� tuolinkarmille ja alkoi
odotellen huojuttaa tuolia edestakaisin sen etujalkojen varassa.
Kuoleman hiljaisuus vallitsi �sken viel� niin meluisassa huoneessa,
eik� kukaan liikahtanut siit� asennosta mihin oli j�hmettynyt. Yksi
ainoa kaasuliekki palaa sihisi luokan yl�puolella. Se valaisi niiden
p��lakeja, jotka istuivat juuri sen alla. Et��mm�lle n�kyi yh�
himme�mpin� kasvot kasvojen vieress�. Huone oli suuri ja kolkko.
Kun ei kukaan noussut luokan vastausta antamaan, kysyi vihdoin rehtori
pahaa ennustavan hiljaisella nen�-��nell�:
--Kuka siis on syyp�� siihen teille kaikille tunnettuun
petosyritykseen, joka tapahtui koekirjotuksessa t�m�n maaliskuun 13
p�iv�n�?
Sama kuoleman hiljaisuus.
Vasta nyt n�ytti jokainen ymm�rt�v�n miss� vaarassa oltiin.
Ja niinkuin hiiret ennenmuinoin olivat unohtaneet p��tt�� kuka heist�
panisi kellon kissan kaulaan, niin olimme mekin unohtaneet p��tt�� kuka
meist� oli astuva rehtorille kielt�v�� vastausta antamaan. Kokouksessa
oli siit� kyll� tainnut olla v�h�n puhetta, oli ehdotettu useampia,
viel�p� oli joku kuninkaista minuakin maininnut, mutta min� otin asian
pilaksi, sill� niin suurta kunnioitusta en toki olisi odottanut--min�,
jolle ainoalle ei edes oltu uskottu ketk� kuninkaista syyllisi�
oikeastaan olivatkaan.
Nyt sit� vastoin v�l�hti minussa ajatus, ett� yhdell� iskulla saavutan
kuninkaitten luottamuksen. Sill� hetkell� j�nnittyiv�t kaikki sieluni
voimat ja min� keksin diplomaatisen vastauksen, joka todella pelasti
meid�t samalla sek� onnettomuudesta ett� antautumisen h�pe�st�.
Kaikki h�mm�styiv�t, kun n�kiv�t minun nousevan yl�s.
--Luokka antaa kielt�v�n vastauksen, sanoin min�.--Ilmiantajaksi ei
meist� kukaan rupea, ei yksityisesti eik� liioin luokkana!--Ei vaikka
joka mies erotettaisiin, lis�sin viel�.
Sanoin ja istuin. Rehtori kalpeni. Pitk�n aikaa h�n seisoi
��nett�m�n� ja hieroi kaulustansa. Sitten meni sanaakaan sanomatta
opettajahuoneeseen; sill� kouluneuvosto oli asiaa varten koolla.
Ja muutamien tuskallisten minuuttien j�lkeen meille annettiin tieto,
ett� neuvosto oli p��tt�nyt viel� kolme p�iv�� odottaa tunnustusta ja
muussa tapauksessa erottaa koulusta joka viidennen oppilaan.
Min� olin p�iv�n sankari. Minua ly�tiin olalle, minusta sanottiin: kas
se on mies! Ja kulkiessamme parvissa pois koulutalosta,--kun kaduilla
sytyteltiin iltalyhtyj�,--n�in ja kuulin, ettei ainoastaan siin�
parvessa, jossa min� kuljin, vaan my�s edell�ni ja takanani kehuttiin
minua.
Kuninkaitten parvi kulki edell�, enn�tti lyhdyn alle kadun kulmaukseen
ja piti siin� lyhyen neuvottelun. Kun me tulimme kohdalle, sanoi
kuningasten kuningas, ett� eik� ment�isi Majefskiin. Mutta Majefski
taisi olla jokin juomapaikka. Ymm�rsin heti, ett� siin� nyt minulle
tarjottiin avain heid�n sisimp��n toveruuteensa. Tule meid�n kanssamme
juomaan ja osota ett� olet hyl�nnyt sen mittapuun, jonka mukaan
opettajat arvostelevat siveytt�, niin me sinut tunnustamme!
Me menimme er��lle harvinaiselle ja h�m�r�npuoleiselle poikkikadulle.
Kapean portin l�pi pujahdimme lankkuaidan ymp�r�im�lle m�kipihalle, ja
nousimme jyrkki� rappusia my�ten puisen talon toiseen kerrokseen.
Huone, johon tulimme, oli suurenlainen, mutta hyvin matala ja pime�sti
valaistu. Huonekalut olivat alkujaan kai esitt�neet jotain punaista
komeutta, mutta olivat aikain kuluessa saavuttaneet samallaisen
rasvaisen t�pl�isyyden kuin sein�paperit ja muinoin valkea p�yt�liina.
Kun olimme istuneet p�yd�n ymp�rille ja kauan aikaa juhlallisina
odottaneet, aukeni ovi, ja er�s naishenkil�, jonka puku oli
t�ytel�isten rintain alta samalla tavalla tummentunut kuin sohva ja
p�yt�liina, kantoi sis�lle ison tarjottimen. Se oli t�ynn�ns� kilisevi�
laseja, keskell� oli kannu h�yry�v�� vett�, suuri sokeriastia ja
karahvi keltaista konjakkia.
Previous Page
| Next Page
|
|