|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 6
T�llaisina hetkin� tuntui minusta aina, ett� h�n uskoi minulle jotakin
kaunista, jonka h�n el�m�ss��n oli kadottanut ja jota h�n ij�ti suri.
Tuollaisen mielentilan kauemmin kest�ess�h�n k�vi yh� s��nn�tt�m�mm�ksi
ja oli harvoin kotona tavattavissa; h�n saattoi silloin my�s toisinaan
katkerasti ivata tovereita, professoreja ja olosuhteita, viel�p�
tilaisuuden sattuessa oikein verisestikin.
Minulla oli oikeus ottaa avain ja k�yd� yst�v�ni huoneessa h�nen
poissaollessaankin. Jos h�nen viulunsa silloin riippui sein�ll�
viritt�m�tt�m�n�, tiesin, ettei h�nen laitansa ollut hyvin ja ett� h�nen
tilansa oli jotenkin sama kuin h�nen viulunsakin. Sill� taas entiselleen
palattuaan h�n aina ensi ty�kseen huolellisesti pani viulunsa kuntoon.
En kuitenkaan koskaan entisin� aikoina n�hnyt t�t� h�nen aarrettaan niin
runneltuna ja pahoinpideltyn� kuin sen nyt kahdenkymmenen vuoden per�st�
p�lyisen� ja haljenneena l�ysin kirjahyllyn takaa. Lukija ymm�rt�nee
siis nyt, ett� min�, l�yt�ni johdosta aavistaen synkk�� el�m�ntarinaa,
vaivuin surullisiin mietteisiin, ja toivoakseni h�n samalla suo minulle
anteeksi, vaikka veinkin h�net niin kauas nuoruudenmuistojeni maailmaan
pois David Holstin huoneesta, miss� istuin odottelemassa h�nen
palaamistaan juomatarpeiden kera.
Kolme vuotta olimme joka p�iv� olleet yhdess�. Sitten David Holstin oli
pakko ruveta kotiopettajaksi ja meid�n tiemme erosivat, kuten niin usein
el�m�ss� k�y.
T��ll� nyt t�n� iltana tapasimme toisemme.
K�yt�v�st� kuului kilin��, ja kohta sen j�lkeen David Holst varovasti
avasi oven palvelustyt�lle, joka kantoi h�yry�v�� kannua sek� siihen
kuuluvia tarpeita, mitk� olivat kyll�kin mieluiset miehelle, joka kuten
min� t�n� iltap�iv�n� useita tunteja oli kuljeskellut ulkona myrskyss�.
David l�ysi minut istumasta h�nen sohvassaan, poltellen h�nen piippuaan
ja jalassani h�nen tohvelinsa, kaikki aivan kuten entisin�kin aikoina --
ja t�m�n min� itsekseni luin noitten viekkaitten sotatemppujeni
joukkoon; sill� n�itten molempien esineitten, h�nen piippunsa ja h�nen
tohvelinsa avulla, min� muitta mutkitta saatoin asettua sille kannalle,
kuin olisi meid�n suhteemme nyt yht� l�heinen kuin ennenkin.
Olin ylpe� kuin sotap��llikk�, joka heti taistelun alussa onnistuu
voittamaan kokonaisen maakunnan.
Tavallisen sohvapaikkansa puutteessa David Holst nosti tuolin p�yd�n
��reen ja istuutui suoraan minua vastap��t�, asettaen totitarjottimen
v�lillemme p�yd�lle.
Istuimme j�lleen molemmat tuon saman ilonvirran ��rell�, miss�
nuoruudessamme niin monet kerrat olimme teutaroineet; mutta nyt me
molemmat ammensimme siit� varovaisemmin.
Keskustelun kuluessa h�n usein nojautui eteenp�in minua kohti ik��nkuin
tarkemmin kuunnellakseen, ja silloin h�nen p��ns� joutui lampun
kirkkaaseen valokeh��n.
Huomasin silloin, ett� h�nen tukkansa oli k�ynyt ohueksi ja jotakuinkin
harmaaksi, ja ett� h�nen ryppyiselle otsalleen kohosi pieni� hikihelmi�.
Harmaankalpeat ter�v�t kasvojenpiirteet ja omituinen kiilt�v� ilme, jota
en ennen ollut n�hnyt h�nen silmiss��n, ilmaisivat minulle, ett� h�ness�
sek� ruumiillisesti ett� henkisesti paloi maanalainen tuli, joka ei
en��n ollut sammutettavissa.
Kun t�m�n lis�ksi yh� uudistuneista ysk�nkohtauksista luulin
ymm�rt�v�ni, ett� h�nen kumartumisensa minua kohti saattoi johtua yht�
hyvin siit�, ett� h�n oli v�synyt ja etsi lepoa nojautumalla p�yt��
vasten, kuin keskusteluinnosta, p��tin arkailematta k�yd� k�siksi h�nen
terveydentilaansa ja siten voittaa hyvinkin t�rke�n varustuksen h�nen
luottamuksensa linnassa.
Min� nousin �kki� p��tt�v�isen� ja vakavana virkkoen, ett� min�
kokeneena l��k�rin� ik�v�kseni n�in h�nen olevan sairaamman kuin mit�
h�n itse ehk� luulikaan, ja ett� h�nen nyt heti, koska h�n n�ht�v�sti
oli lopen v�synyt -- osoitin hikihelmi� h�nen otsallaan -- oli istuttava
mukavaan sohvaan, jonka min� t�h�n asti yksin olin anastanut.
H�n my�nsi, ett� h�n luultavasti ei ollut kest�nyt kaksinkertaista
vaeltamista portaissa -- ensi kerralla h�n oli l�htenyt vain p��st�kseen
tuosta talossa k�yv�st� kauheasta vedosta -- ja suostui toivomukseni
mukaan istumaan sohvaan.
Previous Page
| Next Page
|
|