|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 25
Ne kaksi, jotka seisoivat puomin ��ress� ja joiden kalpeita kasvoja h�n
vilahdukselta n�ki �ljylakkien alta, n�yttiv�t h�nest� kuohujen
kummallisessa valossa enemm�n haamuilta kuin ihmisilt�, eiv�tk� ne
puhuneet sanaakaan.
V�h�n matkan p��ss� veneest��n huomasi Eljas tuulenpuolella taaskin
uuden hy�kyaallon korkean valkoisen harjan, joka vy�ryen sy�ksyi esiin
pime�st�, ja h�n varustautui ajoissa sit� vastaanottamaan.
Vene k��nnettiin keula vinosti sit� vastaan ja purjetta lis�ttiin mik�li
mahdollista, jotta vene pysyisi vauhdissa ja siten v�ist�isi aaltoja.
Kohisten kuin koski sy�ksyi hy�kylaine veneeseen, joka taasen hetkisen
n�ytti olevan kumossa; mutta kun se uudelleen nousi, ei vaimo en��
istunut laskuk�ytt� pit�m�ss� eik� Anton seisonut puomin ��ress� --
aalto oli heid�t molemmat pyyhk�issyt.
T�ll�kin kertaa oli Eljas kuulevinaan saman kauhean karjunnan ilmassa;
mutta samalla erotti h�n selv�sti vaimonsa ��nen, joka tuskissaan huusi
h�nen nime��n.
Kun h�n ymm�rsi, ett� meri oli vienyt h�net, h�n vain virkkoi:
�Jeesuksen nimeen�.
H�nen olisi tehnyt mieli seurata vaimoaan, mutta samalla h�n tunsi, ett�
h�nen oli pelastettava mit� viel� lastista oli j�lell�, Bernt ja
molemmat toiset, kahdentoista ja nelj�ntoista vanhat poikansa, jotka
v�h�n aikaa olivat hoitaneet auskaria, mutta nyt istuivat per�ss� h�nen
takanaan.
Berntin oli nyt yksin pidett�v� puomista, ja h�n ja is� auttoivat
toisiaan mink� voivat.
Per�sint� Eljas ei uskaltanut hellitt��; h�n puristi sit� lujasti
rautaisella kourallaan, joka jo aikoja sitte ponnistuksesta oli k�ynyt
tunnottomaksi.
Tuokion kuluttua vierusvene taas sukelsi aalloista; se oli kuten
�skenkin hetken ollut kadoksissa.
Nyt h�n saattoikin paremmin n�hd� rotevan miehen, joka istui per�ss�
kuten h�n itse. Miehen k��ntyess� pisti sel�st� niskan alapuolelta esiin
korttelinpituinen rautapiikki, jonka Eljas heti tunsi.
Mutta samassa h�nelle my�skin oli selvinnyt kaksi asiaa: ensiksi, ett�
itse meritursas se oli, joka veneenpuoliskossaan tuossa h�nen rinnallaan
purjehti johtaakseen h�net turmioon, ja toiseksi, ett� kyll� nyt oli
niin sallittu, ett� t�m� oli h�nen viimeinen matkansa.
Sill� ken merell� ollessaan n�kee meritursaan, h�n on kuoleman oma.
Eljas ei puhunut t�st� mit��n pojilleen, jottei heid�n mielens�
lannistuisi, mutta hiljaisuudessa h�n uskoi sielunsa Herralle.
Viimeisten tuntien kuluessa h�nen oli myrskyn t�hden t�ytynyt laskea
alemmaksi. Nyt nousi sit�paitsi lumipyry, ja h�n ymm�rsi saavansa
odottaa aina aamuun asti ennenkuin n�kisi maata.
T�ten purjehdittiin yh� eteenp�in.
V�h�n v�li� per�ss� istuvat pojat valittelivat palelevansa, mutta sille
nyt, aaltojen yh� huuhdellessa venett� ei voinut mit��n, ja Eljas oli
sit�paitsi vaipunut muihin ajatuksiin.
H�ness� oli her�nnyt sanomaton kostonhalu, ja ellei h�nell� olisi ollut
nuo kolme poikaa pelastettavina, h�n varmaan olisi �kkin�isell�
k��nn�ksell� koettanut upottaa tuon kirotun veneen, joka yh� ik��nkuin
pilkalla pysyttelihe h�nen vierell��n ja jonka pahan aikomuksen h�n nyt
hyvinkin k�sitti.
Jos rautapiikki kerran ennen oli voinut haavoittaa hirvi�t�, niin kai
nytkin puukko tai rautakoukku siihen pystyisi; ja h�n tunsi tahtovansa
ilolla menett�� henkens�, jos vain saisi antaa oikein tuhoavan iskun
sille, joka oli riist�nyt h�nelt� h�nen rakkaimpansa t�ss� maailmassa
eik� siihenk��n viel� tyytynyt.
Kolmen, nelj�n aikaan y�ll� huomasivat purjehtijat taasen pime�st� niin
korkean vaahtop�isen hy�kylaineen sy�ksyv�n, ett� Eljas ensin luuli
heid�n joutuneen rantatyrskyjen keskelle.
Previous Page
| Next Page
|
|