|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 15
Is�ni oli miehuutensa ij�ss� kaunis mies, tummaverinen ja
mustatukkainen; ter�v�t kasvojenpiirteet ilmaisivat tahdonlujuutta,
kooltaan h�n oli lyhyenlainen. H�n k�vi aina puettuna ruskeaan paksuun
merimiestakkiin sek� k�ytti kiiltonahkahattua. Luonteeltaan h�n oli tyly
ja itseens� sulkeutunut; sanottiinpa h�nt� kovasyd�miseksikin mieheksi,
jommoiseksi h�net lienee tehnyt el�m�n kova koulu. T�m� h�nen luonteensa
ei kyll� hankkinut h�nelle montakaan personallista yst�v��, mutta
toiselta puolen se oli omiaan tuottamaan h�nelle mit� suurinta luottoa
kauppa-asioissa, joissa h�n oli t�sm�llinen ja k�tev�, vaikka h�n
viimeiseen asti pitikin kiinni siit�, mik� h�nen k�sityksens� mukaan
todella oli h�nelle tuleva. H�nt� pel�ttiin eik� kukaan mielell��n
tahtonut joutua riitaan h�nen kanssaan.
Se, mink� ihminen kokee ennen kahdeksatta vuottaan, j�� tavallisesti
h�nen mieleens� vain ohivilahtavina kuvina, mutta sen sijaan n�m� kuvat
eiv�t koskaan el�m�ss� h�lvene.
Sellaisen kuvan min� olen s�ilytt�nyt onnettomasta �itiraukastani.
Tunnen h�net siit� kuvasta paljoa paremmin kuin kaikesta, mit� my�hemmin
on minulle h�nest� kerrottu ja mink� mukaan h�n lienee ollut solakka,
kalpea ja heikkorintainen nainen, jolla oli vaalea tukka ja suuret,
lempe�t silm�t. My�skin kuuluu h�n olleen hyvin hiljainen ja
surumielinen.
H�n oli Erlandsenin ainoa tyt�r ja joutui naimisiin is�ni kanssa t�m�n
viel� ollessa h�nen palveluksessaan, ja kerrottiinpa, ett� Erlandsen
itse oli pannut toimeen t�m�n naimis-kaupan, koska h�n sen kautta luuli
parhaiten voivansa turvata tytt�rens� tulevaisuuden.
Oli l�mmin kes�p�iv�. Niityll� seisoivat hein�miehet paitahihasillaan
kaataen hein�� pitkill� viikatteillaan; min� seurasin �iti�, joka sukkaa
kutoen kulki heid�n ohitsensa. Yl�puolella aitaa kohosi paljas
kalliolohkare, jonka toisella puolella �idill� oli istuinpenkki. L�hell�
olevassa kivir�ykki�ss� kasvoi vadelmia, ja ihan penkin vieress� oli
muutamia koivuja. Ry�miess�ni siin� kivien v�liss� marjoja noukkiakseni
kutsui is� �iti� luokseen.
Kun h�n oli l�htenyt, l�hestyi minua toiselta puolen pitk�, kalpea
nainen, joka n�ytti olevan �iti� vanhempi; h�nell� oli musta puku,
kaulassa valkoinen poimutettu pystykaulus. H�n katsoi yst�v�llisesti
minuun ja ojensi minua kohti orjantappuraruusun, joka h�nell� oli
k�dess��n.
En ollenkaan pel�nnyt h�nt�, eik� h�n sit� paitsi tuntunut v�h��k��n
vieraalta. Samassa h�n ny�kk�si p��t��n surumielisesti aivan kuin
j��hyv�isiksi ja poistui samaa tiet� kuin oli tullutkin.
Kun �iti palasi, kerroin h�nelle, ett� kiltti vieras nainen sill� aikaa
oli k�ynyt luonani; mutta varmaan h�n oli hyvin suruissaan ja nyt h�n
oli jo mennyt.
�itini -- muistan sen kuin olisi se vasta �sken tapahtunut -- seisoi
tuokion hievahtamatta, kalmankalpeana ja tuijotti minuun, silmiss��n
��ret�n kauhu, aivan kuin kuolema olisi meit� molempia uhannut; sitte
h�n �kki� tavoitti p��t��n k�sill��n ja vaipui tunnottomana maahan.
Olin liian pel�stynyt voidakseni huutaa, mutta olen muistavinani, ett�
kun n�in h�nen makaavan siin� hengett�m�n� ruohikossa penkin vieress�,
heitt�ydyin h�nen vierelleen ja huusin: ��iti!�
Kohta sen j�lkeen olin juosten tullut is�n luokse, joka paitahihasillaan
seisoi niitt�m�ss� muiden joukossa, ja olin nyyhkytt�en kertonut, ett�
nyt on �iti kuollut.
Siit� hetkest� asti oli �itini mielipuoli.
Useita vuosia t�ytyi h�nt� lakkaamatta pit�� suljettuna omaan
huoneeseensa, ja is�ll� oli varmaankin monta raskasta hetke�.
My�hemmin h�net vietiin Trondjemiin mielenvikaisten hoitolaan, miss� h�n
kahden vuoden per�st� kuoli tulematta silm�nr�p�ykseksik��n j�rkiins�.
Siihen aikaan piti minusta huolta vanha Kainulais-Anna, rokonarpinen
miesm�inen akka, jolla oli pienet ruskeat silm�t, suorat harmaat hiukset
sek� noitamaisen ter�v�t piirteet ja joka tavallisesti kuljeksi
savipiippu suussa. H�n oli hoitanut �iti� lapsena ja oli koko sielullaan
h�neen kiintynyt. Kun �itini joutui mielenh�iri��n, rukoili h�n
hartaasti, ett� saisi h�nt� vartioida ylh��ll� sinisess� salissa; mutta
huomattuaan, ett� h�nen l�sn�olonsa erikoisesti kiihotti sairaan mielt�,
ei sit� en�� voitu sallia. Is�� ei �iti my�sk��n siet�nyt n�hd�, ja
minua ei uskallettu vied� h�nen n�ht�v�kseenk��n.
Previous Page
| Next Page
|
|