|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 62
Gambusino yksin pysyi j�rk�ht�m�tt�m�n kylm�verisen� ja piti lujasti
puoliansa kaikkia muita vastaan.
�Toivottomuuden, tuskaantumisen ja hajaumuksen hetki ei ole viel�
tullut,� sanoi h�n. �Kukapa tiet��, eik� apu ja vapautus jo ole l�hell�.
Pit�� antaa tapauksille aikaa kehitty�. Jos pelastajat ovat matkalla,
seikka, jota min� en ep�ilek��n, niin ovat he voineet kohdata
aavistamattomia esteit� ja rykmentti ei kulje yht� nopeasti kuin
yksin�inen ratsastaja. Ellei nelj�ntoista p�iv�n per�st� apua ole tullut
Arispesta, no silloin, mutta vasta silloin on hetki tullut lent�� ilmaan
vihollistemme kanssa. Ajatelkaas, jos ainoa kiitos, jonka Henrylle
antaisimme, olisi se, ett� takaisin tultuaan saisi n�hd� kuolleet
ruumiimme hujan hajan voittajiemme ruumisten kanssa? Sennores, jos
k�rsiv�llisyys on vaikein kaikesta urhoollisuudesta, niin on sen
omaaminen meid�n asemassamme my�s v�ltt�m�tt�mint�.�
Gambusinon sanat olivat kullan arvoisia, eiv�tk� nek��n, joille h�n ne
lausui, olisi niit� ep�illeet, jos olisivat voineet n�hd� mit� tapahtui
aavikolla noin kahdenkymmenen peninkulman p��ss� vuoresta, sek� jos
olisivat kuulleet, mit� siell� lausuttiin.
Kahdeskymmenes luku.
Viimeisen p�iv�n ilta
�Tuo kalliokasa, tuo graniittilinna, jonka n�emme tuolla kaukana,
olisiko se Salaper�inen vuori?� kys�si eversti Requennes k��ntyen
samalla Henry Tresillianin puoleen.
�Aivan niin, herra eversti,� vastasi nuori englantilainen, joka ratsasti
everstin rinnalla ja oli oppaana Zacatecas-lansieereille.
�Vihdoinkin!� sanoi eversti helpoituksen huokauksella. �Tied�ttek� mit�,
nuori mies, min� aloin jo joutua ep�toivoon. Mutta sanokaa minulle te,
joka jo olette matkustaneet t�t� tiet�, kuinka pitk� on teid�n
mielipiteenne mukaan se matka, joka eroittaa meid�t siit�? Min�
tahtoisin panna vetoa, ett� sinne on noin parikymment� peninkulmaa.�
�Silloin te voittaisitte, herra eversti. Kun me matkustimme t�st� ohitse
-- min� tunnen t�m�n vaivaispalmun, johon Pedro Vicente on leikannut
nimens� -- muistan h�nen sanoneen, ett� viel� kahdenkymmenen peninkulman
matka eroittaa meid�t vuoresta.�
N�itten kahden takana, jotka kesken�ns� puhelivat, ratsasti
lansieerirykmentti hyv�ss� j�rjestyksess�. V�h�n loitompana n�htiin don
Juliano Romeron peonit v�hemmin j�rjestetyss� joukossa, mutta miehet
olivat voimakkaita, t�ydellisi� ratsumiehi� ja miehuullisin into loisti
heid�n kasvoiltansa.
Kepe� tykist� seurasi per�ss�; voimakasten hevosten vet�m�n� py�ri se
ilman r�min�� hiekassa.
Viimeiseksi tuli viel� eskadroona lansieereja, jotka muodostivat
j�lkijoukon.
Huolimatta niist� esteist� tai oikeammin sanoen vaikeuksista, jotka
kohtasivat lukuisan sotajoukko-osaston marssia, eiv�t eversti
Requennesin pojat olleet aikaa hukanneet.
Mutta tokko he ehtisiv�t ajoissa perille? T�m�n kysymyksen tekiv�t
eversti ja Henry kumpikin itsellens�.
Salaper�inen vuori n�kyi taivaan rannalla, mutta matka oli viel� liian
pitk�, ett� pieni armeija olisi voinut n�hd� indiaanein leirin.
�Nuori mies,� sanoi eversti k��ntyen Henry Tresillianiin, �me olemme
melkein retkemme p��ss� ja teit� me saamme kiitt�� siit�. Mutta aina
siit� hetkest� saakka kuin l�ksimme Arispesta, ei syd�mmeni ole ollut
niin ahdistettuna kuin nyt.�
�Mutta mit� te ajattelette, eversti?� sanoi don Juliano, joka samassa
tuokiossa liittyi heihin. �Emmek� juuri l�hesty pelastumisen hetke�?�
�Kuka ties,� sanoi eversti surullisella katseella. �Oletteko aivan varma
siit�, ett� he ovat vuorella? Voitteko varmaan vakuuttaa, etteiv�t he
viel� ole antautuneet?�
Previous Page
| Next Page
|
|