|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 55
[1] karjanpaimenet;
[2] maatila.
�Aivan oikein, sennor Vicente, mutta peonit eiv�t ole sotamiehi�.�
�Mit� te sill� tarkoitatte?� vastasi gambusino. �Hyv�, otaksukaamme
pahinta, ja se olisi teid�n kannaltanne katsoen, ett� eversti ja h�nen
zacatecaslansieerinsa olisivat poissa. Omasta puolestani min� pid�n
ep�ilem�tt�m�n�, ett� don Romero peoniensa etunen�ss� rient�� ulos
aavikolle ja juuri silloin voimme mekin suorittaa jonkun teht�v�n kun
meit� auttaa oivalliset ratsumiehet, jotka ovat v�hint�in yht� hyviss�
aseissa kuin apakitkin. Kun se hetki on tullut, min� vannon, saatte
n�hd� etten kielt�ydy astumasta alas koettaakseni h�vitt�� niin monta
roistoa, kuin ruuti ja luodit vaan voivat yll�tt��.�
Oli mahdotonta, ettei sellainen luottamus olisi rauhoittanut,
eritt�inkin kun se mies, joka sit� osoitti, t�h�n saakka oli n�ytt�nyt
niin paljon viisautta ja �ly�.
Mutta siin� m��r�ss� kuin aika kului, kadotti Pedro Vicenten rohkaisu
v�hitellen arvoaan. Toivottomuus palasi ja kietoi pauloihinsa ihmiset,
joissa n�lk� alkoi v�hent��, ellei juuri rohkeutta, niin ainakin
sitkeytt� ja siveellist� voimaa.
Kahdeksastoista luku.
Eversti Requennes.
Aivan niinkuin gambusino oli olettanut, oli retkikunta yleisen�
puheenaineena Arispessa, miss� jo ruvettiin ep�ilyksi� lausumaan, kun ei
mit��n uutisia ollut siit� saapunut.
Matkueen l�ht� don Estevanin ja h�nen kumppalinsa Robert Tresillianin
johdannon alla oli her�tt�nyt paljon my�t�tuntoisuutta, viel�p�
levottomuuttakin. Mutta kun Pedro Vicente oli mukana ja apuna, -- mies,
jonka horjumaton rohkeus ja syv�t tiedot er�-aavikosta olivat kuuluksi
tulleet koko maakunnassa, -- olivat suurimmatkin ep�ilij�t
rauhoittuneet.
Vihdoin rupesi t�m� uutisen puute tuntumaan ep�ilytt�v�lt�.
Don Estevan oli varmuudella luvannut l�hett�� sanansaattajan niin pian
kuin oli ehtinyt sille aarniolle, jonka olemassa olon gambusino yksin
tunsi.
Uutisia oli odotettu kokonainen kuukausi, mutta niit� ei ollut saapunut.
Kuolon hiljaisuus vallitsi kullankaivajien kohtalossa.
Kuriirit ja ratsumiehet, joita eversti Requennes oli l�hett�nyt kolmen,
nelj�n p�iv�matkan p��h�n Arispesta, mutta joille ei voitu j�tt��
tietoja don Estevanin retkikunnan tuntemattomasta tarkoituksesta, olivat
toinen toisensa per�st� tulleet takaisin ei ainoastaan ilman uutisia --
he eiv�t olleet edes saaneet v�hint�k��n vihi� siit� suunnasta, jolle
kullankaivajat olivat l�hteneet.
Lansieerien eversti tiesi, ett� indiaanilaisia ry�v�rijoukkoja oli
liikkeell� Sonorassa. H�nen vakoilijansa olivat l�hett�neet tietojakin,
ett� muutamia uudisasuntoja Horcasitas-virran seuduilla, muiden joukossa
suuri kyl� Nakomori, oli h�vitetty tai h�vityksell� uhattu. Mutta h�n
tiesi my�s, ettei saisi vaaranalaiseksi j�tt�� p��llikkyytens� alaiseksi
uskottuja sotajoukkoja suojellakseen yksityisi�, seikkailijoitten
toimeenpanemia yrityksi�, seikkailijoitten, jotka omaksi edukseen
suuremmalla rohkeudella kuin viisaudella olivat uskaltaneet l�hte� aivan
intiaaniheimojen syd�nmaihin saakka.
Don Estevanin kokemus oli h�nelle tunnettu ja gambusinon �lyn ter�vyys
oli kauvan rauhoittanut h�nt� retkikunnan kohtalosta.
Mutta kun h�nell� ainoastaan oli arveluita, ei uskaltanut omalla
edesvastuullaan antaa komentoonsa uskotuille joukoille k�sky� l�htem��n
marssille ilman tietty� tarkoitusta ��rett�m�n suureen aavikkoon.
T�m�n selitti h�n er��n� aamuna don Juliano Romerolle, er��lle rikkaalle
maatilanomistajalle Arispen l�heisyydest�, donna Villannevan omalle
veljelle, joka levottomana siit�, ettei saanut mit��n tietoja, oli
tullut saamaan niit� varustusv�en p��llik�lt� Arispessa.
Previous Page
| Next Page
|
|