|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 52
Insin��ri astui ensiksi sen sis��n ja muut seurasivat per�ss�.
Onteloa ulottui vaakasuoraan kalliosein�n l�pi. Ei ollut edess� mik��n
unelma -- raitis ilma virtasi sis�ll�. He tunsivat sen hikisill�
kasvoillansa ja insin��ri, joka kulki etunen�ss�, luuli viel� n�kev�ns�
valon kajastuksenkin.
N�k�ala tuli v�hitellen laajemmaksi, kohta n�kyi leve�mpi aukko
kalliossa, ja kun insin��ri oli ehtinyt siihen, ei h�n voinut pid�tt��
riemuhuutoa n�hdess��n aavikon koko rajoittamattomassa avaruudessaan.
Seitsem�stoista luku.
Taivaan ja maan v�lill�.
Gambusinon tuuma oli kummallisella tavalla tehty yksinkertaisemmaksi.
Kaivon ja ontelon l�yt� oli tasannut kaiken.
Varsinainen laskeutuminen llanolle, joka nyt oli v�hentynyt korkeintaan
sataan viiteenkymmeneen jalkaan, ei nyt tosi teossa en�� ollut
vaarallinen. Nyth�n ei mit��n ollut pel�tt�v�� Henryn suhteen, ellei
apakien huomio miten kuten ulottuisi sille puolen vuorta.
Kun nyt seuraava y� oli sellainen toivottu y�, joka ei ollut liian pime�
eik� kokonansa selke�, oli se todellakin edullinen pakoyritykselle.
Insin��ri, don Estevan, Robert Tresillian, h�nen poikansa Henry,
gambusino ja muutamia valituita kullankaivajia l�ksiv�t aukolle,
laskeutuivat kaivon pohjaan ja kulkivat ontelon ��rim�iseen p��h�n,
jossa vapaa ilma tuli vastaan.
Vaikka kaikki meni mielen mukaan, oli mielen liikutus suuri.
Gambusino etsi h�m�r�ss� Henry Tresillianin k�si� ja puristi niit� niin
voimakkaasti kuin jaksoi.
�Sennor,� sanoi h�n, �viel� on aikaa, antakaa minun l�hte�, y� on
suotuisa ja jos teid�n hevosenne ei vastaakaan minun huutooni, on
minulla kumminkin niin monta tuntia y�t� edess�ni, ett� p�iv�n tultua jo
olen kaukana kojoteerojen n�kyvist�.�
�Tuhannet kiitokset, sennor Vicente,� vastasi nuorukainen, �mutta ei
kukaan muu kuin min� itse voi varmasti tavoittaa oivaa Krusaderiani
tuolla alhaalla. Se ei vastaa kenellek��n muille kuin minulle ja kun
p�iv� levi�� aavikon yli, olen min� hevoseni avulla ehtinyt paljoa
kauvemmaksi matkalla Arispeen kuin jalkamies, jos kohta se mies olisikin
te itse.�
Gambusino huomasi nyt, ett� oli turha vaiva intt�� vastaan.
Eron hetki oli tullut. Henry heitt�ytyi is�ns� syliin ja sen per�st� don
Estevanin.
H�n ei tahtonut lausua Gertrudeen nime� T�ll� ratkaisevalla hetkell� ei
mik��n saanut masentaa h�nen rohkeuttaan. Eik� kaikkien pelastus
riippunut h�nen kylm�verisyydest��n ja kest�v�isyydest��n?
Sitten kun hyv�sti oli tullut alas, ilmoittaisi h�n varovaisella
vihellyksell� niille, jotka seisoivat ontelon aukolla, ett� kaikki oli
selv��, sek� ett� h�nell� oli aavikon manner jalkainsa alla; _kaksi_
vihellyst� sit� vastoin tiet�isi, ett� h�n oli vaarassa sek� ett� heid�n
viipym�tt� piti hinata h�net yl�s.
Laskeutuminen alkoi. Suurimmalla varovaisuudella antoivat miehet k�yden
solua; liian hitaasti kiihke�n nuoren miehen mielest�, liian nopeasti
heid�n, jotka tunsivat, ett� h�n l�hti ulos tuntemattomaan seutuun ja
ett� jokainen k�yden lasku l�henti h�nt� vaaraan, ehk�p� kuolemaan.
Vihdoinkin koski Henry Tresillianin jalat mantereeseen.
H�nen ensimm�inen ajatuksensa oli kuunnella. Sen t�hditetyn taivaan
alla, joka levisi t�m�n osan yli Sonoran aavikkoa, oli hiljaisuus
juhlallinen.
Henry Tresillian antoi kuulua vihellyksen, joka osoitti, ett�
laskeutuminen oli lopussa, ja l�hti sitte liikkeelle suoraa tiet� sit�
kohden, jossa oli n�hnyt Krusaderin.
Previous Page
| Next Page
|
|