|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 45
Vuoren juurella hy�kk�si joukko kojoteeroja n�it� urhoja vastaan, eik�
mit��n, oi, ei mit��n voitu tehd� heid�n edukseen!
Piiritetyt eiv�t koskaan ennen niin hyvin olleet havainneet asemansa
kauheutta. Villien raivoisa kiljunta kajahteli heid�n korvissansa kuin
hautajaiskellot ja kamaluuden t�ytteeksi kuulivat he yh� pitemm�n matkan
p��st� toveriparkojensa j��hyv�iset.
Itsess��n muuten v�hemmin tuntehikas gambusino ei voinut pid�tt��
vihastuksen huutoa:
�Nuo kirotut konnat! He n�kev�t pime�ss�kin kuin tiikerikissat ja
hurjinta hulluutta olisi uudistaa koetusta samanlaisten olojen
vallitessa.�
Aikaan saamansa hankkeen huono menestys masensi h�nen mielens� kokonaan.
Ehdotuksen ja sen t�yt�nt��n panemisen v�lill� oli nelj�kolmatta tuntia
kulunut ja nyt ei ollut siit� muuta j�lell� kuin oloihin tyytyminen.
Kaikki koettivat nukkua vuorella, v�symyksen tai oikeammin
mielenliikutuksen r��kk��min�, mutta n�ytelm�, joka p�iv�n koittaessa
tarjoutui piiritettyjen silmien eteen, her�tti uuteen eloon raivon
heid�n syd�mmess��n.
Samalle paikalle, jossa apakit olivat toimittaneet kuolemantanssinsa
Kalkkalok��rmeen ruumiin ymp�rill�, pystyttiv�t kojoteerot nyt
marttiirapaalun.
Kohta sitoivat he siihen miehen, jossa kullankaivajat tunsivat Benito
Anguazin.
He olivat raastaneet onnettoman p��lt� vaatteet ja h�nen rinnallensa
leimanneet tuon hirmuisen kuolon kallon, heimonsa leimasimen, kahden
ristiin asetetun s��riluun v�liin.
Kalvoimista p��n ylitse sidotuin k�sin, yhteen k�ytetyin jaloin ja verta
vuotavin sivuin k��nsi muulinajaja kasvonsa vuorta kohden, ik��nkuin
sielt� olisi odottanut apua ja pelastusta.
Nyt siirtyiv�t villit tuonnemmaksi; toinen toisensa per�st� ottivat he
ampumataulukseen vangin rinnan ja jatkoivat ampumistaan, kunnes rinta
oli aivan l�vistetty ja p��kallo kadonnut veriaukkoon.
[Kuva: Toinen toisensa per�st� otti ampumataulukseen vangin rinnan.]
Kuolema oli jo aikoja sitte tullut poloiselle muulinajajalle
pelastajaksi, mutta nuo pedot ampuivat vaan alituiseen, verest� ja
raivosta juovuksissa.
Ja sitte, uudistaaksensa murhen�ytelm�� kiihtyneell� raivolla,
ripustivat he Jacopo Barralin t�m�n toverin ruumiin p��lle ja alkoivat
uudelleen ampumaharjoituksiansa samalla taidolla ja samalla ulvomisella.
Sen per�st� kaksi heist� skalpeerasi uhrit ja huiskutellen verisi�
p��kallonahkoja ilmassa, l�heniv�t he vuorta niin paljon kuin uskalsivat
sek� heiluttivat noita hirveit� voitonmerkki��n voimattomien
kullankaivajain silm�in alla.
V�h�� ennen auringon laskua saivat piiritetyt jonkun lohdutuksen. Anguaz
ja Barral olivat pit�neet sanansa. Ei yksik��n heid�n
revolveriluodistansa ollut turhaan hukattu ja viel�p� olivat heid�n
machetensakin tulleet k�yt�nt��n. Indiaanit saivat viett��
_viidentoista_ heik�l�isen hautausjuhlaa. Molemmankin uhrin henki oli
kalliisti lunastettu.
T�m�n komean kuolinjuhlan n�keminen teki kumpaisenkin uroon kuoleman
kaksinkerroin surulliseksi.
Kuudestoista luku.
Vallan kummallinen hypp�ys.
Kaiken aikaa vallitsi kauhu vuoren lakeudella.
Tuo melkein tuokiollinen vaihdos toivosta ep�toivoon masensi
voimakkaimmatkin. Nyth�n ei voinut mit��n tehd� -- sit� sanoivat he yh�
uudelleen toisilleen. Ja loppup��t�ksen� kaikelle t�lle: n�l�nh�t� ja
kuolema -- Barralin ja Anguazin kuolema!
Previous Page
| Next Page
|
|