|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 44
Siit� huolimatta olivat kaikki jalkeilla. Muutamista merkeist� p��tti
gambusino ilman muuttuneen. T�m� sadekuuro oli kastellut maan l�peens�
m�r�ksi ja tarvittiin ainoastaan tavallinen y�kylm�, ett� kosteus
vaikuttaisi tihe�n sumun. Taivaan ulkomuoto ei siis tarvinnut her�tt��
ep�toivoa.
J�rvi, jonka pinta aina keskiy�h�n saakka oli ollut jokseenkin levoton,
tuli nyt tyveneksi kuin �ljykerros ja h�yryj� kohosi siit� hiljakseen,
ik��nkuin savu nousee tulivuoren aukosta, jonka pohja on
j��htym�isill��n.
V�hitellen laajeni usvahuntu, siirtyi rantareunojen yli toiselle puolen,
levisi yli aavikon, peitti vihdoin punaihoisten leirin, hiipi yl�s
vuoren sivuja my�ten ja ulottui vuori-yl�ng�lle saakka, jossa
meksikolaiset valvoivat kivisen rintavarustuksensa takana.
Kaikki olivat siell�, miehet, vaimot ja lapset odottamassa tuota
juhlallista hetke�, sumun kahleissa ja voitiinpa melkein sanoa:
hiljaisuuden.
Don Estevan pyysi Benito Anguazin ja Jacopo Barralin tulemaan
l�hemm�ksi, jonka per�st� h�n otti kumpaisenkin miehen k�det omiinsa.
�L�hd�n hetki on tullut,� sanoi h�n, �ja mahdotonta on ajatella
sopivampaa tilaisuutta. Sellaisena y�n� kuin t�m�, n�ytt�� kyll�
mahdolliselta p��st� leirin ohitse. Varjelkoon ja johtakoon teit�
Jumala, yst�v�ni.�
Molemmat miehet sanoivat ainoastaan j��hyv�isens� ja vaihdettuaan
muutamia k�denly�nti� taajassa ihmislaumassa ymp�rill��n, selittiv�t he
olevansa valmiit astumaan veden uurtamaan.
Kumpainenkin kantoi hartioillaan ev�ss�kin ja suuren viinalla sekoitetun
vesileilin, vy�ss� revolveri ja machete. He eiv�t olleet tahtoneet muita
aseita, koska heid�n piti saada liikkua vapaasti.
Ilman ��nen hiiskausta he kiipesiv�t yli rintavarustuksen ja pujahtivat
sumuun. Piiritetyt koettelivat seurata heit� silmill��n, ja ellei don
Estevan olisi k�skenyt ankarinta hiljaisuutta, olisi heit� seurannut
meluavia onnentoivotuksia.
Ei mik��n h�irinnyt hiljaisuutta t�ss� sumuisessa y�ss�.
Anguaz ja Barral kulkivat niin varovasti, etteiv�t saaneet jalkojensa
alla pienint�k��n kive� liikahtamaan.
Vankeutensa aikana vuorella olivat piiritetyt el�neet monta hiljaista
y�t�, mutta t�h�n saakka ei viel� yht�k��n n�in juhlallista.
Nelj�nnestunnin olivat jo Anguaz ja Barral olleet poissa.
Mik� onni ja mik� toivo jos aamulla auringon noustessa ei olisi
kuulunutkaan vuoren juurelta viel� avunhuutoa tai v�hint�k��n tuskan
kirkunaa.
Don Estevan, k�si Robert Tresillianin k�dess� ja syd�n kuohuvien
tunteitten t�ytt�m�n�, ehk�p� toivonkin, lausui matalalla ��nell�
muutamia kiitollisuuden sanoja niille, jotka nyt luuli olevan
pelastuneina ja ehein� ulkona aavikon yksin�isyydess�.
Pedro Vicente, joka ojensi eteenp�in puolet ruumistaan rintavarustuksen
ulkopuolelle, tahtoi ik��nkuin lukea halki utuisen usvan.
V�hitellen ja sen mukaan kuin aika kului, helpottui tuskan kauhea paino.
Kullankaivajat hengittiv�t vapaammasti. Jo olivat he n�kevin�ns� Arispen
puolella kaksi miest�, jotka kohta astuisivat j�lleen heid�n silmiens�
eteen, eversti Requennesin lansieerien seurassa -- kun melu, alassa
kumeana, �kki� kaikui tasangolta yl�s vuorelle. Kohta seurasi huutoja,
uudistuneita pyssynlaukauksia, sen per�st� hurjaa kiljuntaa, johon
sekoittui hevosien hirnuntaa ja villien kurkku��ni�. He olettivat, ett�
t�ss� oli olemassa p��llekarkaus ja he kokosivat koko laumansa
vesikuurnan aukolle.
Keskell� t�t� hirmuista melua kuuluivat revolverien �killiset ja nopeat
laukaukset melkein keskeytym�tt�m�ss� jonossa. Gambusino voi ne
tarkoilleen lukea.
Ei ollut mit��n aihetta ep�ilyyn. Benito Anguaz ja Jacopo Barral olivat
�kkiarvaamatta tavoitetut ja puolustivat nyt itse�ns� urhojen
sitkeydell�.
Previous Page
| Next Page
|
|