|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 39
Don Estevan, joka kaikkien todellisesti urhoollisten miesten tavoin oli
varovainen luonteeltaan, tunnusti n�m�t sanat j�rkeviksi.
�Te olette, valitettavasti kyll�, oikeassa, sennor Vicente.�
Tuokion ��nett�myyden per�st� h�n lis�si:
�Kaikki, jotka ovat minulle kalleimmat maailmassa, t��ll� t�ll�
p��sem�tt�m�ll� yl�ng�ll�, jossa me teid�n avullanne olemme verrattain
onnellisina l�yt�neet turvapaikan. Mutta vaikka min� v�list� k�rsin
hirmuisia tuskia ajatellessani vaimoani ja lastani apakien vallassa, ei
kumminkaan voi koskaan juolahtaa mieleeni unhottaa n�it� uskollisia
ihmisi�, jotka ovat seuranneet meit� ja jotka sen sijaan, ett� meid�n
kauttamme olisivat l�yt�neet rikkautta, t�st� l�htien ovat vaarassa
joutua hirmuisimpaan kuolemaan. Omatuntoni huutaa minulle, ett� olemme
johdattaneet heid�t t�nne ja ett� meid�n velvollisuutemme on auttaa
heid�t t��lt�. Ettek� ajattele samalla tavalla, Tresillian?�
�Kyll� min� ajattelen niinkuin tekin, sennor, ett� t�m� on meid�n
v�ltt�m�t�n velvollisuutemme. Heid�n pelastuksensa ensi sijaan ja sitte
vasta meid�n omamme, jos mahdollista�.
Todellisena englantilaisena ajatteli h�n viel� vasten tahtoansa tuota
oivallista yrityst�, joka nyt n�kyi hukkaan menneelt� ja lis�si
halveksivalla k�denliikkeell� kojoteerojen leiri� kohden:
�Meid�n ja varman rikkauden v�lill� ei t�t� nyky� ole mit��n muuta kuin
tuo apakilainen sy�p�l�isjoukko. Olkoon se suurempi tai pienempi, sen
t�ytyy ainakin osaksi kadota. Ei kukaan tarvitse sanoa, sennor Vicente,
ett� ne kultasuonet, jotka olette l�yt�neet, ovat kuolleita rikkauksia
ainoastaan sent�hden, ett� sallimus on suvainnut �rsytt�� n�m� Sonoran
sudet meit� vastaan.�
Ei mik��n voinut kiivastuttaa gambusinoa suuremmassa m��r�ss� kuin
sellaiset sanat. Viittaus h�nen tuuleen lent�neist� rikkauksistaan pani
h�net raivoon ja kiivaasti lausui h�n ojentaen nyrkkins� kohden apakien
leiri�:
�Oi, jos l�ytyisi ainoastaan kaksikymment� mahdollisuutta sadasta
raivata itselleen tiet� noitten petojen ruumisten yli ja h�vitt�� heid�t
viimeiseen asti, niin olisi Pedro Vicente ensimm�inen, joka vaatisi
taisteluk�sky�. Mutta min� en n�e ainoatakaan, sennor, ja se on
todellakin liian v�h�n. Meid�n t�ytyy keksi� jotain muuta, joka tuottaa
meille tien pelastukseen. Taivaan kautta, etsik��mme sit�!�
�Ei t�ss� vankilassa onnellinen pelastuksen tie tule tarjolle,� huudahti
Henry. �Mutta tultuamme kerran tuonne alhaalle, kuka ties tulee? Onni
v�list� auttaa rohkeata...�
�Kuinka suuri kunnioitus minulla onkaan teid�n urhoollisuuttanne
kohtaan, sennor,� keskeytti gambusino, �t�ytyy teid�n sallia minun
uudistaa sanojani, ett� hy�kk�yksill� vihollista vastaan, joka on
voimallisempi meit�, ei ole mink��nlaista onnistumisen mahdollisuutta,
ellei niit� tue ulkoap�in tuleva apu, joka saapuu juuri oikealla
hetkell� tai elleiv�t hy�kk�ykset ole aivan odottamattomia
piiritt�jille. Mutta miten voisimme �kkiarvaamatta hy�k�t� ihmisten
kimppuun, jotka ovat varuillansa, joita voimme ahdistaa ainoastaan
yhdelt� puolen ja jotka tiet�v�t mist�p�in tulemme?�
�Siis,� lausui Henry j�lleen kiivaasti, viel�kin kiinte�sti juurtuneen
ajatuksensa vallassa, �meill� ei ole teid�n mielipiteenne mukaan muuta
teht�v�� kuin istua t��ll� ristiss� k�sin, kunnes varamme ovat lopussa
ja odottaa, milloin kojoteerot raukkamaisuudestamme rohkaistuina
hy�kk��v�t p��llemme kuin olemme uuvutettuina ja niin n��ntynein�,
ettemme en�� jaksa edes kalliisti henke�mme myyd�!�
�Min� en ensink��n t�t� sano, sennor, ja min�, joka saarnaan teille
k�rsiv�llisyytt�, juuri min� tunnen raivon kuohuvan syvimm�ss� syd�mmeni
pohjukassa, kun t��lt� n�en noitten tunnottomien koirien irvistelev�n
ulkopuolella pyssyjemme kantomatkaa ik��nkuin vakuutettuina siit�, ett�
kyll� meid�t kerran kynsiins� saavat. Mutta kyll� peijakas viel� on
aikaa tehd� hullutuksia! On verrattain viisaampaa odottaa, kunnes
hullutus on v�ltt�m�t�n. Meid�n vihollisemme -- eiv�tk� he n�yt� meille
j�rjen esimerkki�? Ja uskotteko, ett� he huviksensa k�velev�t tuolla
alhaalla tyhj�ntoimittajina, sill� aikaa kuin me samoin t��ll�
ylh��ll�?�
Sill� v�lin kului p�iv� toisensa per�st�, eik� n�ist� turhista ajatuksen
vaihdoista tullut sen enemp��. Kerta toisensa per�st� sy�stiin kyll�,
gambusinon �lyllisyyden ja nuoren Tresillianin rohkeuden kautta muutamia
uskaliaita vahtimiehi� verisin p�in takaisin rotkelmaan. Mutta
surmattujen sijaan tuli kohta uusia sotilaita.
Previous Page
| Next Page
|
|