|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 38
�Luulin,� keskeytti Henry nuoruutensa koko innolla, �ett� rohkea
valkonen vastaa kymment� noita parkittuja koiria.�
�Ennen maailmassa kyll�,� sanoi gambusino, �mutta ei t�t� nyky�. Meid�n
onnettomuudeksemme ja meid�n esimerkist�mme he ovat tottuneet sotaan ja
melkein saavuttaneet sotaisen j�rjestyksen. Olkaa kumminkin
rauhoitettuna, don Henry, kuinka itsepintaisia he lienev�tkin, kyll� me
annamme heille monta kovaa koeteltavaksi.�
�Uskotteko, ett� he viimeinkin luopuvat piirityksest�?� kys�si don
Estevan.
�Siihen en uskalla luottaa,� vastasi gambusino. �Kojoteerot ovat
k�rsiv�llisi� kuin korppikotkat. He kuolevat n�lk��n odottaessaan
saaliinsa viimeist� hengenvetoa.�
�Jos oikein teit� k�sitt�nen, Pedro Vicente, ei olisi meill� siis mit��n
muuta j�lell� kuin alistua kuoleman alle, tosin niin my�h�isen kuoleman
kuin mahdollista, mutta kuoleman alle kumminkin.�
�Ei toki,� vastasi gambusino vilkkaasti, �ja varokaa ettette anna
aavistaa, ett� haudotte sellaisia ajatuksia. Te seisotte urhoollisten
miesten etunen�ss�, don Estevan, he uskovat ett� te p��st�tte heid�t
t�st� p�lk�h�st�. He eiv�t tuokioksikaan saa lakata sit� uskomasta, ja
olkoot he vihdoinkin oikeassa siin�, ett� ovat luottaneet teihin!�
�Mutta mit� on minun teht�v� pit��kseni yll� t�t� luottamusta ja sit�
toteuttaakseni,� v�itti don Estevan vastaan.
�Niin,� virkkoi t�h�n gambusino ja l�i otsaansa, �juuri sit�h�n min�
mietiskelen, enk� viel�k��n ole l�yt�nyt. Mutta minun _t�ytyy_ l�yt��,
sennor, minun aivojeni pit�� selvitt�� t�m�n ongelman. Ainahan voipi
jotain tapahtua, mik� antaa meille sellaisen aatteen, joka vihdoinkin
johtaa pelastukseen.�
Tultuansa t�m�n keskustelun kest�ess� leiripaikallensa, oli heid�n
ensimm�inen teht�v�ns� nostaa pystyyn Meksikon lippu, jonka keskell� oli
kaktuskasvin p��ll� istuva kotka.
[Kuva: Heid�n ensimm�inen teht�v�ns� oli nostaa Meksikon lippu
liehumaan.]
T�st� l�htien piti jokaisen etel�st� p�in tulevan matkalaisen huomata
t�m�n lipputangon ja siit� havaita, ett� jotain tavatonta oli tekeill�
vuoritasangolla.
Aivan varmaan olisivat piiritetyt olleet v��r�ss� toivoessaan pikaista
apua, mutta yht� v�h�n tahtoivat he j�tt�yty� ep�toivoonkaan. Sill�
v�lin ja kun vihollinen ei voinut raivata itsellens� tiet� heid�n
luokseen muuten kuin veden uurtaman kautta, voi ainakin olla mahdollista
�kkiarvaamatta hy�k�t� heid�n vartijainsa kimppuun ja koettaa toisen tai
toisen uskaliaan kepposen avulla ajaa taikauskoista s�ik�hdyst� villien
joukkoon.
Don Estevan, joka pelk�si pitk�llisen piirityksen vaikutusta v�kens�
ajatuksen juoksuun, tuumaili ep�ilem�tt� t�ydell� syyll�, ett� oli hyv�
jos t�m�n linnoitetun aseman puolustajat eiv�t j�tt�isi piiritt�jille
tuokionkaan rauhaa.
Mutta pitk� on matka ajatuksesta toimintaan ja tuumista niiden
toteuttamiseen. Kun tahdottiin harventaa vihollisten lukua, eik�h�n sen
sijaan harvennettaisi omaa ja ilman v�hint�k��n hy�ty�?
Henry Tresillian, joka oli nuori ja tulinen, olisi mielell��n
uudistettujen hy�kk�yksien kautta ja toisella onnellisella kepposella
toisensa per�st� tahtonut uuvuttaa vihollisia ja saada heid�t
aikeissansa horjumaan.
Mutta n�it� ehdotuksia teht�ess� pudisti Pedro Vicente aina p��t�ns�.
�Te unhotatte,� virkkoi h�n uudestaan, �ett� me kerran tultuamme
aavikolle ilman armoa olemme alttiina vihollisille, sek� ett� t��ll�
l�ytyy naisia ja lapsia, jotka eiv�t voi seurata meit� ja joita ette
tahtoisi j�tt��. Te unhotatte viel� -- antakaa anteeksi ett� palajan
siihen, mit� olen sanonut -- ett� kojoteerot ovat ratsain, ja jos
otaksuttaisiin, ett� meid�n hy�kk�yksemme osittain onnistuisikin, niin
ovat vastustajamme aina niin monilukuiset, ett� voivat asettua niiden
v�liin meik�l�isist�, jotka ovat tehneet hy�kk�yksen ja niitten, jotka
ovat j��neet solaa vartioimaan. Ja tultuamme t�ll� tavoin eroitetuiksi,
kuinka paljoa etemm�ksi olisimme silloinkaan ehtineet?�
Previous Page
| Next Page
|
|