Kullankaivajat ja indiaanit by Mayne Reid


Main
- books.jibble.org



My Books
- IRC Hacks

Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare

External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd

books.jibble.org

Previous Page | Next Page

Page 33

Mutta juuri siin� seikassa olivatkin he iskeneet kirveens� kiveen. Kun
Krusader n�ki itsens� melkein sen indiaanin saavuttamaksi, joka johti
ajoa, teki se uskaliaan hypp�yksen, sy�ksyi keskelle laineita, katosi
tuokiossa vaahtoon ja sukelsi kohta sen per�st� n�kyviin toisella
rannalla, miss� seisattui tuokioksi pudistaakseen veden harjastaan,
jonka per�st� se ohjasi matkansa suureen l�hell� olevaan mets��n, jonne
vihdoinkin katosi.

�Mit�s min� sanoin,� virkahti Pedro. �Krusader on vet�nyt heit� nen�st�.
Tuo hevonen ei ole sen ala-arvoisempi kuin itse paholainen. Se ei olisi
koskaan seisahtunut sinne niin rauhallisena, ellei olisi tiet�nyt, ett�
puro nyt sateen per�st� oli mahdoton kulkea kaikille muille paitsi sille
itselleen.�

Henry Tresillian ei ollut liikkunut paikaltaan. Sykkivin syd�mmin ja
t�ynn�ns� mielenliikutusta oli h�n todistanut sen uuden voiton, mink�
h�nen hevosensa oli saavuttanut. Kun h�n n�ki pettyneitten indiaanien
surkeilevin mielin k��ntyv�n takaisin leiriins�, p��si syv� huokaus
h�nen rinnastaan.




Kolmastoista luku.

El�m� Salaper�isell� vuorella.


Niit� tapahtumia, joita nyt olemme kertoneet, seurasi verrattain
hiljainen ajanjakso, jonka kuluessa kummaltakin puolin ainoastaan
toisiansa t�yhysteltiin.

Piiritt�j�t eiv�t n�ytt�neet ajattelevankaan hy�kk�yst�, mutta eiv�t he
sent��n j��neet toimettomiksikaan. Lakeuden huipulta n�htiin heid�n
tulevan, menev�n ja katoavan ilmesty�ksens� j�lleen uudelleen. N�ytti
silt� kuin he vaan huviksensa tekisiv�t matkoja vuoren ymp�rill�.
Miss�p� tarkoituksessa? Juuri sit� piiritetyt koettivat saada selville.

N�m�t edestakaisin vaeltamiset tapahtuivat p��asiallisesti ja
lakkaamatta. Don Estevan ja h�nen seuralaisensa pitiv�t silm�ll� vuoren
huipulta n�it� hiljaisia temppuja niin usein kuin pimeys ei asettanut
esteit�.

Indiaanit t�hysteliv�t vuorta kaikilta puolin omituisella huomiolla.
Er��n� iltana sanoi don Estevan:

�Ellemme olisi vakuutetut siit�, ett� linnamme on luoksep��sem�t�n
kaikilta puolin, paitsi solasta, niin voisi uskoa ett� nuo herjat eiv�t
ole luopuneet toivostaan ottaa meid�t kiinni itse pes�ss�mme.�

�Heid�n tempuillansa vuoren ymp�rill� on kahtalainen tarkoitus,� sanoi
gambusino, �saada tiet�� olisiko heille mahdollista, vaikka kyll�
mahdottomalta n�ytt��, kiivet� t�nne yl�s, vai voisimmeko p��st� t��lt�
pois pujahtamaan. Pitk�n piirityksen mahdollisuus tekee heid�tkin
levottomiksi; mutta kest�k��t vaan. Omasta puolestani en pyyd� muuta
paremman puutteessa kuin ett� joku herroista kojoteeroista
onnettomuudekseen tulisi minun tuliluikkuni kantomatkalle.�

�Se on tuskin luultavaa,� sanoi Henry, �p��llikk�ns� kuolema antoi
heille hyv�n l�ksyn.�

�Kukapa tiet��,� vastasi gambusino hymyillen. �Kun he n�kev�t meid�t
niin levollisina, voipi kyll� hyvinkin tapahtua, ett� jonakuna p�iv�n�
tai jonakin toisena rohkasevat itsens� ja uskaltavat l�hemm�ksi, ellei
muuta varten, niin ainakin sent�hden, ett� paremmin voisimme kuulla
heid�n h�vytt�mi� puheitaan. Juuri sellainen hetki on valittava, jos
mieli h�vitt�� heist� muutamia kappaleita.�

Ik��nkuin vahvistaaksensa Pedro Vicenten sanoja l�heni juuri samana
hetken� pari kolme indiaania h�lkk�juoksussa, jonka per�st� pys�htyiv�t
sopivan matkan p��h�n vuoresta. N�ht�v�sti he eiv�t olleet sovussa, vaan
kiisteliv�t vilkkaasti kesken��n, sill� heid�n ��nens� kuului aina
vuoren lakeudelle saakka.

Gambusino, joka tunsi kaikki er�maan kielet, kuunteli viitaten toisille
olemaan ��neti. Muutamien hetkien per�st� ilmoitti h�n heille mist�
kysymys oli:

�Nuo koirat tuolla tuntevat vuoren yht� hyvin kuin teid�n n�yrin
palvelijanne, mutta arvelevat kumminkin, eik� l�ytyisi mit��n muuta
tiet� t�nne kuin veden uurtama solatie. Juuri sent�hden ovatkin n�m�
viimeisin� p�ivin� meit� vakoilleet ja pit�neet silm�ll� niin sitke�sti.
Mutta katso, tuossa on meill� kaksi, jotka ovat niin kiivaasti
kiintyneet keskusteluunsa, ett� n�ytt�v�t unhottaneen kaiken
varovaisuuden. Don Henry, tuopa on sopiva tilaisuus koettaa kuinka
et��lle pyssymme kantavat. Ottakaa te osallenne tuo oikeanpuolinen,�
jatkoi h�n, �niin koettelen min� onneani tuohon vasemmanpuoliseen.�

Previous Page | Next Page


Books | Photos | Paul Mutton | Sat 20th Dec 2025, 10:57