Kullankaivajat ja indiaanit by Mayne Reid


Main
- books.jibble.org



My Books
- IRC Hacks

Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare

External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd

books.jibble.org

Previous Page | Next Page

Page 26

T�ll� lohduttavalla vakaumuksella asettuivat punaihoiset leiriin.
Hevoset, jotka olivat anastaneet, panivat he liekaan omiensa kanssa. He
kokoilivat uutta sytykett� tuliin, jotka viel� hehkuivat ja laativat
sanalla sanoen kaiken niin mukavasti kuin ihmiset ainakin, jotka olivat
p��tt�neet sitke�sti jatkaa piirityst�, kestip� se kuinka kauvan
tahansa.

Sin� p�iv�n� he saivat h�r�n lihaa iltaseksi, heille harvinaista
herkkua, mink� heid�n el�imellinen ahneutensa selv�sti osoittikin.
Nuuskittuaan vaunuissa he l�ysiv�t ankkurin _chingaritaa_, jonkunlaista
v�kijuomaa, jota destiloidaan juuri niist� metskaleista, joihin he ovat
niin mieltyneet. V�kijuoma-astia vy�rytettiin nyt leirin keskelle, ja
villit rupesivat mit� kauheimmissa m��rin viinaa nauttimaan.




Kymmenes luku.

Pedron Kosto.


Oli keski-y�. Paksu pilvi, joka ennusti myrsky�, tuli Kalifornian
puolelta ja peitti kuun tumman harsonsa taakse. Oli pilkko pime� y�
vuorella ja aavikolla.

Indiaanit lep�siv�t tai olivat ainakin lopettaneet meluavan juominkinsa,
sill� heid�n ep�sointuvia ��ni��n ei en�� kuulunut. Kaikkialla vallitsi
hiljaisuus, jota ainoastaan silloin t�ll�in lintujen siiven r�pytykset,
y�lintujen viheltelyt ja kojootin eli preriikoiran ulvonta keskeytti.
Ilmoittivatpa my�s kullankaivajien hevoset levottomasti kaviollaan
kaapien tyytym�tt�myytt��n uusiin naapureihinsa.

Kumminkaan eiv�t kaikki nukkuneet ei puna- eik� valkoihoisten leiriss�.

Kymmenen kullankaivajaa valvoi rintavarustuksen luona ja jono punasia
vahtimiehi� vartioi aluetta solatien aukon ulkopuolella. Heid�n
l�heisyydess��n, mutta l�hemp�n� vuorta k�veli kaksi miest� edestakaisin
puhellen kesken��n. Toinen oli El Cascabel, toinen h�nen ensimm�inen
luutnanttinsa, El Zopilote. Kumpainenkin oli ahkerassa toimessa
tarkastaessaan aluetta siten tullakseen vakuutetuiksi siit�, etteiv�t
piiritetyt pime�ss� voisi astua alas ja yll�tt�� heit�.

El Cascabel, joka kauvan oli tuumaillut, ei ollut ilman huolia. Ei
sent�hden, ett� olisi mill��n tavalla katunut, ett� t�h�n toimitukseen
oli ryhdytty; saalis, jonka odotti saavuttavansa Nauchampa-Tepetlill�,
maksaisi kyll� piirityksen vaivan. Leirin tarkastus saattoi h�net
olettamaan, ett� karavaanissa oli noin sata henke�, niitten joukossa
vaimoja ja lapsia. Litera todisti, ett� mukana oli my�s ylh�isempi�
ihmisi�. Mik� ��ret�n rikkaus l�ytyisik��n tuolla ylh��ll�! Ja mik�
kosto! Kuolema miehille, vankeus naisille; siin� oli jotain, joka El
Cascabelia voi miellytt��!

�Mutta,� ajattelivat viel� kojoteerot, �olihan otaksuttava, ett�
kullankaivajat olivat olleet niin varovaisia, ett� olivat l�hett�neet
sanansaattajat maahansa, ilmoittaneet ett� olivat joutuneet vaaraan,
sek� ettei heill� ollut muuta keinoa kuin apua odottaessaan kest��
piirityksen Salaper�isell� vuorella?� P��tt�� jos sai kaikista heid�n
valmistuksistaan, olivat he n�hneet indiaanit jo joltisenkin matkan
p��st� ja oli heill� siis ollut hyvin runsaasti aikaa. Siin� tapauksessa
voisi apu meksikolaisista linnoituksista tulla ennenkuin El Cascabel oli
voinut kukistaa valkoiset. Jos he sit�vastoin eiv�t olleet apua
pyyt�neet, tulisi piiritys kest�m��n kauvan, sit� ei p��llikk�
hetke�k��n ep�illyt.

P��tt�� jos sai niist� v�h�isist� elintarpeista, jotka viel� l�ytyiv�t
leiriss�, olivat kullankaivajat vieneet mukaansa runsaasti ruokavaroja
yl�s vuoritasangolle. L�hde turvasi heid�t vedenpuutetta vastaan ja
riistaa oli runsaasti. Koko kysymys oli siis: olivatko l�hett�neet
sanansaattajan?

Me tied�mme ett� kumma kyll� oli se unhotettu. Mutta El Cascabel ei sit�
tiet�nyt.

Sill� v�lin kun nuo kaksi punaihoista keskustelivat t�st� kysymyksest�,
muutettiin vartijoita heid�n p�ittens� yl�puolella. Don Estevan, joka
kokemuksesta tiesi, ett� indiaanit eiv�t hy�kk�� koskaan vihollistensa
kimppuun ennenkuin keskell� y�t�, oli s��st�nyt paraimmat miehens� t�t�
hetke� varten. Ne, jotka nyt saapuivat, olivat Pedron ja Henryn
johdannon alla.

Previous Page | Next Page


Books | Photos | Paul Mutton | Fri 19th Dec 2025, 20:24