|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 24
T�m� viimeinen asianhaara olisi ollut jotakin tavatonta kaikille muille
paitsi kojoteeroille, jotka hyvin tiesiv�t ett� heid�n l�hestymisens�
s�ikytt�� valkoisten el�imi�, niin ett� katkovat kaiken, joka pit��
niit� paikkaansa sidottuina. Miksi he kummeksuisivat jotain niin
tavallista seikkaa. He tulivatkin siit� ainoastaan sit� varmemmin
vakuutetuiksi etteiv�t erehtyneet, kun luulivat tavallisten ihmisten
olevan leirin omistajia, sill� vastaisessa tapauksessa olisivat el�imet
olleet paremmin totutetuita j�rjestykseen ja sotamiehet jo aseissa.
Ei ollut siis muuta tarvis kuin k�yd� vihollisen kimppuun.
Merkin annettua jatkoivat punanahkaiset marssiaan. Heid�n rivins�
taajenivat sit� my�ten kuin ympyr�ns� supistui, mutta he eiv�t vauhtiaan
lis�nneet enemm�n kuin ennenk��n, tarkoitus kun oli siten sulkea kaikki
el�imet piirins� sis�lle. Siin� oli liian kaunis saalis heid�n p��st��
k�sist��n.
K�yd� leirin kimppuun selke�ll� p�iv�ll�, siit� ei voinut olla
puhettakaan. Kalpeakasvoiset olivat jo aikoja sitten huomanneet heid�t
ja odottivat heit� aivan varmaan vakavalla aikomuksella ryhty�
vastarintaan. Ei havaittu tosin j�lke�k��n heist�, mutta oliko t�m� niin
kummallista. He k�tkeytyiv�t vaunujen taakse ja el�inten juokseminen
edes ja takaisin esti heit� n�kym�st�.
T�m� valkoihoisten asema osoitti heid�n aijettansa puolustaa itse��n.
Siis syy muiden lis�ksi, miksi piti edisty� hyvin varovasti. Oli ehk�
parasta luopua koko varsinaisesta hy�kk�yksest�! Pime�ss�, y�n
hiljaisuudessa oli helpompi voittaa vihollinen, jonka lukua ei tunnettu.
Mutta kun indiaanit viel� olivat samonneet jonkun matkaa eteenp�in ja
ter�vill� silmill��n eiv�t onnistuneet havaitsemaan vihollisia ei
vaunujen takana, eik� muualla leiriss�, k�vi t�m� heille
selitt�m�tt�m�ksi. Oliko heill� siis tekemist� n�kym�tt�mien vihollisten
kanssa?
Nauchampa-Tepetlist� oli puhe useimmassakin indiaanein tarussa. Oliko
kaikki vaan loihdittua?
Tuokion he n�kyiv�t olevan valmiina per�ytym��n t�m�n hiljaisuuden
takia. Mutta p��llikk� ei kauvan yhtynyt heid�n pelkoonsa. H�n ei ollut
taikauskoinen, h�n. Jos valkoisia ei n�kynyt, niin tuli se siit�, ett�
jossain olivat v�ijyksiss� ja sit� vastaan piti oltaman varoillaan.
H�n kokosi sotilaansa, puhui heille muutamia rohkaisevia sanoja, k�ski
heid�n astumaan muutamia askelia eteenp�in ja ampumaan yhden laukauksen
leiri� vastaan. He tottelivat. Mutta ei laukaustakaan, ei ainoatakaan
huutoa! Ei v�hint�k��n ��nt� he vastaukseksi saaneet.
Ja ik��nkuin pilalla vastasi vuoren seinien kaiku pamauksiin.
Yhdeks�s luku.
Kiihko-ajo.
Kojoteerot olisivat luulleet itse�ns� puijatuiksi, elleiv�t vihdoinkin
olisi tulleet ajatelleeksi, ett� kalpeakasvoiset, saatuansa jollain
heille tuntemattomalla tavalla vihi� heid�n tulostaan, olivat kiivenneet
Nauchampa-Tepetlin lakeudelle turviin. Muutamat indiaanit, jotka
tunsivat paikan, huusivat heti, ettei se suinkaan ollut mahdotonta, ett�
kalpeakasvoisten oli onnistunut kiivet� vuoren huipulle. Muulla tavalla
ei voinut t�t� t�ydellist� katoamista selitt��.
L�ydetty�ns� ratkaisun t�lle ongelmalle, joka oli heit� niin vaivannut,
k��nsiv�t kojoteerot katseensa vuoren lakeutta kohden. Mutta eiv�t
sittek��n tulleet viisaammaksi. Siell� eiv�t n�hneet ainoatakaan
ihmist�. Don Estevan oli kielt�nyt kullankaivajia n�ytt�ytym�st�. El
Cascabel, joka oli liian viekas joutuakseen satimeen, pysyi sit� enemm�n
varuillansa. Mit� olisikaan tointanut alkaa taistelua? Valkoiset, jotka
olivat suljetut tuonne yl�s, eiv�t voineet p��st� h�nen k�sist��n.
Kaikessa tapauksessa oli punaihoisten p��llikk� kauneimmassa
vihanvimmassa itse��n kohtaan, omaa hitauttaan, tarpeetonta
varovaisuuttaan ja edell� kaikkea niit� ihmisi� kohtaan, jotka olivat
tehneet h�nen aikeensa mit�tt�miksi. H�nen piti panna toimeen piiritys,
retkens� Horcasitaalle lykk�ytyisi, ehk�p� piti h�nen luopua koko
tuumastaan. Mutta leirin ry�st� tarjosi h�nelle runsaan korvauksen.
Matkustajilla, joilla oli mukanaan kuusi suurta vaunua, _litera_, suuri
teltta ja niin monta el�int�, piti arvatenkin oleman joukko
kallisarvoistakin tavaraa!
Previous Page
| Next Page
|
|