| 
   
   
    
   Main 
   - books.jibble.org 
   
 
 
    My Books 
   - IRC Hacks 
   
    Misc. Articles 
   - Meaning of Jibble 
   - M4 Su Doku 
   - Computer Scrapbooking    
   - Setting up Java 
   - Bootable Java 
   - Cookies in Java 
   - Dynamic Graphs 
   - Social Shakespeare 
   
    External Links 
   - Paul Mutton 
   - Jibble Photo Gallery 
   - Jibble Forums 
   - Google Landmarks 
   - Jibble Shop 
   - Free Books 
   - Intershot Ltd 
    
   | 
  
   
         
         books.jibble.org
         
        
                               Previous Page
          |              Next Page
         
                  
 Page 3
 
"Murheella ja kauhulla ei sovi heit� surra. Heille pystytet��n
 
muistopatsaita ja heist� kirjoitetaan innostavia runoja, sill� is�nmaan
 
kunniahan vaati heid�n verens�."
 
 
Mefisto poisti kamalan n�yn potkaisemalla kerran kaviollaan maahan, ja
 
me seisoimme taas tyhj�ll� kent�ll�.
 
 
"Milloinka maailma edistyy, Mefisto?" kysyin.
 
 
"Hm -- sanoppas muuta", virkkoi Mefisto huoahtaen, "paljon, paljon on
 
viel� tekemist�. Se on se systeemin puute, joka on edistyksen esteen�.
 
Kun on j�rjestyst�, musiikkia, puheita y. m. s., niin kaikki k�y kuin
 
voideltuna, kuten �sken n�it. Mutta miss� ei ole systeemi�, siell� ei
 
ole edistyst�. Se se oli minunkin erehdykseni, se systeemin
 
laiminly�minen".
 
 
Mefisto huokasi syv��n ja n�ytti huolestuneelta, enk� min� oikein
 
ymm�rt�nyt, mit� h�n tarkoitti.
 
 
"Jos olisin alusta alkaen johtanut kaikki tarkkaan systeemiin, olisi
 
minun nyt helpompi olla," sanoi h�n, "mutta nyt kertyy huolia p��ni
 
p��lle, niin ett� hiukseni k�yv�t harmaiksi. Ei se riit� ollenkaan, ett�
 
ihmiset uskovat tappamisen oikeuteen. Sekin perustus alkaa peloittavasti
 
huojua. Mutta jos uhraisin sodan, ehk� silloin helpommin voisin
 
toteuttaa toisen unelmani. Ja se olisi varmaan mielest�si edistys, suuri
 
edistys!"
 
 
"En ymm�rr� sinua, Mefisto," sanoin.
 
 
"L�hdepp�s katsomaan, niin ymm�rr�t," virkkoi Mefisto.
 
 
H�n pudisteli taas punaista vaippaansa, ja �skeinen tyhj� kentt� t�yttyi
 
uudelleen v�ell�.
 
 
Hyvin harjoitettu joukko marssi esiin. Ei se n�ytt�nyt oikein
 
sotajoukoltakaan, pikemmin voimistelujoukolta. Kaikki olivat puetut
 
sinisiin, ruumista my�ten k�ypiin pukuihin, ja jokaisella oli vaatemytty
 
kainalossa. Yht'�kki� kuului johtajan ��ni, joka komensi:
 
_"Pu--keu--tu--kaa!"_ Salaman nopeudella kukin veti esiin vaatemyttyns�,
 
eik� viipynyt viitt� minuuttiakaan, ennenkuin joukko oli aivan toisen
 
n�k�inen kuin �sken. Siin� oli silkkiin puettuja naisia, ryysyisi�
 
kerj�l�isi�, silinterihattuisia herroja, palvelijoita -- kaikki
 
sekaisin, vierekk�in, mutta kumminkin suorissa riveiss�, hyv�ss�
 
j�rjestyksess� ja tarkkaan totellen komentosanoja. Kaikilla oli
 
tavattoman hyvin hoidetut kapeat k�det ja nopeaan liikkuvat sormet.
 
 
Taas kuului komentajan ��ni: "Taskuvarkaat asentoon!" Ja suorissa
 
riveiss� marssi joukko kent�n oikealle laidalle.
 
 
Heid�n j�lkeens� seurasi toinen joukko. Siin� oli j�ttil�isen kokoisia
 
miehi� tummissa puvuissa. K�dess� heill� oli rautatangot ja vy�ll�
 
riippui hohtimia, tiirikoita ja avaimia. Komentajan ��ni kuului taas:
 
"Murtovarkaat asentoon!" Ja joukko asettui kent�n vasemmalle puolelle.
 
 
Nyt ratsasti t�misten esiin loistava joukko komeilla korskuvilla
 
ratsuilla. Miehill� oli mustat naamarit silmill�, heiluvat vihre�t
 
h�yhentupsut leve�lierisiss� hatuissa ja suopungit k�sivarrella.
 
Komentajan ��ni kajahti j�lleen: "Maantierosvot asentoon!" Ja komea
 
joukko ohjasi uljaat ratsunsa keskelle kentt��.
 
 
Joukkojen keskelle oli kohotettu korkea puhujalava, ja sen luokse
 
ratsasti maantierosvojen loistavaan univormuun puettu upseeri. Notkeasti
 
h�n hyp�hti ratsultaan, jota yksi taskuvarkaista j�i pitelem��n, ja
 
nousi sitten puhujalavalle.
 
 
"Is�nmaan ylpeys, jalot varkaat!" niin kuulin h�nen alkavan. "Ilolla
 
tervehdin teit� t�ll� samalla kent�ll�, jolla ennen muinoin noina
 
julmina raakalaisuuden aikoina esi-is�imme sotajoukot kokoontuivat. Me
 
tuskin voimme ymm�rt��k��n, ett� on ollut sellainenkin aika, jolloin
 
ihmiset pitiv�t oikeutenaan surmata toisiaan, ja jolloin valtio yll�piti
 
suunnattomia sotajoukkoja, joita varta vasten opetettiin ja kasvatettiin
 
murhaajiksi. Onneksi ne ajat ovat olleet ja menneet. Siihen aikaan
 
olivat ihmiset liian ahdasmielisi� t�ysin k�sitt��kseen ja
 
tunnustaakseen varkauden ylev�� ammattia. Tosin ovat nimet semmoiset
 
kuin Rinaldo Rinaldini, Robin Hood y. m. loistavina t�htin� tuossa
 
pimeyden y�ss�, ja tapahtumat sellaiset kuin Panamayhti�n toiminta ynn�
 
useat muut samanlaatuiset seikat todistuksena siit�, ett� silloinkin eli
 
suuria sieluja, jotka ymm�rsiv�t varkauden ylev�n aatteen. L�ytyi
 
silloinkin henkil�it�, hallitsijoista kerj�l�isiin asti, jotka innolla
 
harjoittivat varkauden ammattia, mutta usein, oi kovin usein saivat he,
 
ellei heid�n yhteiskunnallinen asemansa ollut kyllin korkea suojelemaan
 
heit�, kolkoissa vankilakomeroissa marttyyrein� maksaa uljuutensa".
 
 
         
        
                      Previous Page
          |              Next Page
         
                  
   | 
  
   
   |