|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 27
"Aina vain Annikkini tahtoo leikki�," sanoi �iti ja hymyili, mutta hymy
oli surunsekainen.
"Miks'et antaisi minun leikki�, �iti? Enh�n pyyd� mit��n muuta," puheli
Annikki.
"Ei ole el�m� leikki�, Annikkini," vastasi �iti.
Mutta ei tyytynyt tuohon Annikki tytt�nen, yh� vain valitteli:
"En v�lit� siit�, mit� el�m� on, leikki� vain tahdon!"
Mutta �iti vei Annikin levolle ja puheli tyynnytt�v�sti tytt�selle:
"Nuku rauhassa Annikkini, syd�nk�pyseni. Huomenna t�yt�t viisitoista
vuotta, ja silloin ovat lapsen leikit lopussa. Nuku ainoinen Annikkini!"
Ja Annikki nukkui ja uneksi.
H�n liiteli kauvas, kauvas kukkaisella kent�ll� naurusuiden toverien
kanssa. Leikki�, huimaavaa leikki� heid�n piti yhdess� aloittaa. Mutta
�kki� ne h�visiv�t Annikin toverit, kukin rient�en omalle suunnalleen.
Ei tullut leikist� mit��n. Annikki j�i yksin.
Kentt� kasvoi kasvamistaan niin pitk�lle kuin silm� kantoi. Ja Annikki
oli yksin. -- Kammoittavaa on olla yksin. Annikki pelk�si. Pois toverien
luo h�n tahtoi, mutta poissa, poissa olivat kaikki. Annikki tunsi, ett�
tuolla laajalla kent�ll� h�nen _t�ytyi_ olla yksin.
Kyyneleet alkoivat kohota Annikin silmiin, mutta samassa h�n n�ki nuoren
naisen astuvan h�nt� kohti yli kukkaisen kent�n.
Kuka se mahtoi olla tuo nuori nainen, joka kukilla seppel�ityn� ja suu
hymyss� l�hestyi Annikkia? H�n n�ytti niin tutulta, ett� Annikki ensin
luuli h�nt� �idikseen, mutta ei se kumminkaan ollut �iti. H�n ojensi
k�tens� Annikille.
"Kuka olet?" puhkesi Annikki kysym��n.
"El�m�si olen, Annikki ainoiseni", vastasi hymyilev� tytt�.
"El�m�nik� olet? Kuinka kaunis olet, ja kuinka sinua rakastan!"
Annikki tarttui tyt�n k�teen, ja h�nest� tuntui kuin El�m�n vertaista ei
l�ytyisi muuta.
El�m� hymyili: "Mit� pyyd�t, Annikkini, minulta lahjaksi
syntym�p�iv�n�si, nyt kun lapsuutesi loppuu ja min� tulen ylimm�ksi
yst�v�ksesi?"
"El�m�ni armain, mit� pyyt�isin en�� muuta, kun sinut saan ylimm�ksi
yst�v�kseni!" sanoi Annikki uneksien.
"Paljon on mulla antimia sulle tarjota. Valitse mit� tahdot. Vaaditko
viisautta, rakastatko rikkautta, valtaako haluat, vai lempe�k� ik�v�it?
Sano sananen vain, Annikkini," lausui El�m�.
"Viisautta, valtaa, rikkautta, lempe�! Mit� niill� tekisin! En v�lit�
antimistasi, El�m�!"
Annikki nauroi ja heitti kent�n kukkia El�m�n helmaan.
"Etk� El�m�lt� mit��n pyyd�? Tyydytk� siihen vain, mit� pyyt�m�tt�si
annan?" kyseli El�m�.
Annikin silm�t s�ihkyiv�t vallattomasti.
"En v�lit� suurista antimistasi, mutta yht� sulta kumminkin pyyd�n,
El�m�. Anna minun leikki�!"
"Leikki�!" El�m�n katse himmeni. "Paljon pyyd�t Annikkini!"
"Paljonko pyyd�n? Enh�n pyyd� mit��n arvokkaista lahjoistasi. Enh�n
tahdo muuta kuin leikki� vain!" puolustihe Annikki.
"Yksink� leikki� tahtoisit, Annikkini?" kyseli El�m�.
Annikki nauroi: "Kuka yksin leikki� viitsisi! Anna entiset
leikkitoverini minulle takaisin."
Previous Page
| Next Page
|
|