|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 19
Pelasta, pelasta Herra n�ist� tuskista -- -- --
Pastori itki ��neens�.
* * * * *
Pastoria seurasi sent��n joskus onnikin. Jo samana syksyn� h�n sairaan
luona k�ydess��n kylmettyi, sairastui ja kuoli. Sen per�st� unohtui
h�nen rakkausjuttunsakin.
Pappilaan tuli uusi apulainen, joka meni naimisiin Ailin kanssa, ja niin
tuli vanha traditsiooni t�ytetyksi siin�kin suhteessa. Muuta sen
kummempaa ei tapahtunut niiden viiden vuoden aikana, joiden kuluttua
Agnes taas tuli pappilassa k�ym��n.
Mutta pieni keijukainen oli kokonaan muuttunut. H�n oli hengitt�nyt
suuren maailman hienostunutta ja turmeltunutta ilmaa, oli nauttinut ja
k�rsinyt. Entisest� luonnonlapsesta, jonka hele� nauru ja valkoiset
kiiluvat hampaat viel�kin olivat pit�j�l�isten muistossa, oli kehittynyt
hieno, vieh�tt�v�, kuuluisa laulajatar.
Nyt h�n oli tullut taas pappilaan lep��m��n ja ehk�p� my�s hieman
haihduttamaan tuota kalvavaa tunnetta, joka oli h�nen sieluunsa sy�pynyt
silloin, kun h�n sai tiedon siit�, ett� mustasilm�inen maalari, joka oli
h�nen kuvansa Roomassa maalannut, oli toisen oma.
Siit� syyst� ei en�� nauru hel�hdellyt kuin ennen, ja laulaessa oli ��ni
usein sortua kyyneliin.
Mutta pappilassa oli niin tyynt� ja hiljaista. Se vaikutti
rauhoittavasti kiihtyneisiin hermoihin.
Aili antoi Agnesin olla hyvin paljon yksin, sill� vaistomaisesti h�n
tiesi, ett� yksin�isyytt� Agnes nyt enin kaipasi.
Ja yksin h�n kuljeskeli metsiss� ja varsinkin suurella
koivikko-kirkkomaalla, jossa aina vallitsi niin juhlallinen rauha, ett�
kaikki huolet hiljaa raukesivat lepoon. Siell� h�n istui usein
puupenkill� suuren riippukoivun suojassa, ja siell� h�nen silm�ns�
kerran osuivat yksinkertaiseen mustaan ristiin, jossa seisoi
_Pastori Matti Rantala_.
Ensin h�n ei siin� huomannut sen kummempaa, mutta yht'�kki� tuo nimi
tuntui niin tutulta. Ja salaman nopeudella muistui h�nen mieleens� suuri
kirjava kukkavihko, nolon n�k�inen, punoittava naama ja sitten
tuskallinen, s��li� rukoileva katse.
Agnes kavahti pystyyn. Nyt h�n ymm�rsi.
* * * * *
Pit�j�l�iset puhuivat viel� vuosikausia siit�, ett� joku oli kuullut
joltakulta, ett� joku oli n�hnyt kuinka kuuluisa laulajatar oli tuonut
kukkia pastori Rantalan haudalle. Mit�h�n ihmett� sekin mahtoi merkit�?
Olisikohan se ollut entinen lapsuuden lemmitty? Mutta tuskin se oli
mahdollista. -- Kuka niiden suurien taiteilijoiden kaikkia oikkuja
ymm�rt��!
T�YDELLINEN
Sanotaan ettei kukaan t�ss� maailmassa ole t�ydellinen, mutta se ei ole
totta. Min� tunnen yhden, joka on t�ydellinen. Se on Katri Manner.
Jos jossakin ihmisess� on jotain pahaa, niin ainakin h�nen parhaat
yst�v�ns� sen tiet�v�t ja siit� puhuvat. Mutta Katrista ei kukaan puhu
muuta kuin hyv��. Tuntuu oikein naurettavalta ajatella, ett� jonkun
p��h�n pist�isi puhua pahaa Katri Mannerista. Se olisi aivan yht�
j�rkev�t� kuin ett� rupeisi v�itt�m��n korppia valkoiseksi. Kun Katrin
nimik��n vain mainitaan, joudun ainakin min� sellaisen ylev�n, hieman
juhlallisen tunnelman valtaan, joka pakoittaa minut antamaan kasvoilleni
vaatimattoman, mutta samalla arvokkaan ilmeen ja puhumaan puhdasta
kirjakielt�.
Katrin t�ydellisyyden alkujuurena oli se, ett� h�nen �itins� oli melkein
t�ydellinen, ja �idin hyv�t ominaisuudet meniv�t perint�n� tytt�relle,
kehittyen h�ness� sitten ylimmilleen.
Previous Page
| Next Page
|
|