|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 16
Mutta ei se ollut se se naurettava juttu.
Se alkoi vasta sen j�lest� kun Agnes tuli pappilaan. Agnes oli
17-vuotias ja kaunis kuin p�iv�. H�n oli �skett�in ensim�isen kerran
esiintynyt laulajattarena ja hurmannut p��kaupungin yleis�n. Nyt h�n oli
tullut rauhaisaan maapappilaan lev�ht�m��n muutamiksi viikoiksi,
ennenkuin h�n l�ksi Pariisiin lauluopintojaan jatkamaan. Vanha rovasti
oli n�et h�nen enonsa, ja paitsi sit� oli Aili h�nen entinen
koulutoverinsa ja "paras yst�v�ns�".
Agnesin k�vi my�skin ensin s��li pastoria, ja h�n koetti olla hyvin
yst�v�llinen pastori raukalle, joka aina oli yksin. Mutta kun Aili aina
nauroi ja tirskui h�nelle, rupesi Agnesiakin naurattamaan. Pastori
saattoikin olla niin sanomattoman koomillinen. N�kyi niin perin selv��n,
ett� h�n ei ollut tottunut liikkumaan salongeissa, ja ett� h�n
ylimalkaan piti koko maailmaa suurena talonpoikaispirttin�, jossa ei
kukaan katsonut karsaasti, vaikka h�n liikkui ja k�ytt�ytyi omalla
alkuper�isell� tavallaan. Agnes ja Aili kulkivat aamusta iltaan
vavistuksessa, ett� pastori jonakin p�iv�n� sylkisi uudelle
salinmatolle, tai tekisi jotain muuta yht� hirve�t�.
Mutta sit� pastori ei tehnyt, sill� yht'�kki� tapahtui h�ness�
k��ntymys. En nyt tarkoita k��ntymyst� maallisista asioista
hengellisiin, vaan p�invastoin. Pastori oli t�h�n asti ollut harras
pappi ja toimittanut virkansa nuhteettomasti v�litt�m�tt� t�m�n maailman
turhuudesta. Mutta nyt kaikki tuo vanha el�m� ik��nkuin katosi, ja
h�nelle avautui uusi, tuntematon, omituinen maailma, joka saattoi h�net
vallan ymm�lle.
Pastori n�et rakastui.
Siit�h�n ei olisi muuta kuin hyv�� sanottavaa, jos h�n olisi rakastunut
esimerkiksi rusthollari Penttil�n pitk��n Miinaan, joka jo kauvan oli
luonut lempeit� silm�yksi� pikku pastoriin. Mutta niin ei valitettavasti
ollut asian laita.
Seh�n se oli sen naurettavan jutun alku, ett� pastori rakastui Agnesiin.
Agnes huomasi sen, ja Aili huomasi sen, ja kaikki pit�j�n herrasv�et
huomasivat sen. Ja Agnes ja Aili nauroivat sille niin, ett� kyyneleet
vieriv�t pitkin poskia, niinkuin ainoastaan 17-vuotiaat osaavat nauraa.
Pastorilla itsell��nkin oli jonkunmoinen h�m�r� aavistus siit�, kuinka
sanomattoman naurettavaa se mahtoi olla, ett� h�n, m�kin poika, jonka
armeliaat rouvat olivat arpajaisten ja soitannollisten iltamain avulla
papiksi asti kasvattaneet, ja joka ei ylioppilasajallaan ollenkaan
p��ssyt tutustumaan Helsingin yleis��n, rakastui tuohon p��kaupungin
hienoston hemmoteltuun kukkaan, joka kerran oli tuleva voittamaan koko
maailman taiteellaan. Eik� se edes ollut tuollaista platonillista
rakkautta, joka tyytyi ihailemaan et��lt� vain. Ei, se oli -- niin, ei
pastori ollenkaan voinut selitt��, mit� se oli, sill� h�n ei ollut
el�iss��n lukenut ainoatakaan uudenaikaista psykologillista romaania,
eik� siis tiennyt mit��n rakkauden luonteesta ja ilmestysmuodoista.
Kyll�h�n h�nkin tietysti oli ajatellut, ett� h�n kerran tulevaisuudessa,
p��sty��n pit�j�napulaiseksi tai kappalaiseksi, hankkisi oman kodin ja
menisi kristilliseen avioliittoon Penttil�n Miinan tai jonkun toisen
hyv�n tyt�n kanssa, mutta t�m� h�nen tunteensa Agnesiin oli jotain
muuta, jotain uutta, selitt�m�t�nt�, jolla ei ollut mit��n tekemist�
ulkonaisten muotojen ja yleens� maailman tapojen kanssa.
T�h�n saakka pastorin sis�inen olento oli ollut yht� surkastunut kuin
ulkonainenkin, mutta nyt tuntui kuin el�m�n kev�t yht'�kki� olisi
h�nellekin alkanut. Se oli niin huumaava se tunne. Siin� oli tuskaa, oli
riemua, ��ret�nt� riemua. H�n eli, eli, eli ja oli nuori. H�n n�ki
p�iv�n paistavan, tunsi kukkain tuoksun, kuuli tuhansia s�veli�
luonnossa. -- Tuo tunne otti h�net kokonaan valtaansa, vei koko h�nen
olentonsa.
-- -- -- -- -- --
Pastori oli kyll�, herra paratkoon, ollut k�mpel� ja tottumaton
k�ytt�ytym��n ennenkin, mutta nyt h�nelt� meni viimeinenkin itsens�
hallitsemisen hiukkanen.
Mutta olikos se kummaa? Mist� h�n saattoi aavistaa ett� maailmassa
l�ytyi tuommoinen Agnes, tuommoinen kev�inen keijukainen, nurmen hein�
hieno ja hento -- tuommoinen laululintunen, joka joskus viserteli kuin
leivo p�iv�paisteessa, ja joskus taas yksin lauleli sellaisia omituisia,
tuttuja, surunvoittoisia s�veli�, jotka palauttivat pastorin mieleen
kauvan unohdettuja aikoja. Noita samoja s�veli�h�n ennen muinoin,
��rett�m�n kauvan aikaa sitten, �iti poloinen oli hyr�illyt pikku
pojalleen salomaan m�kiss�.
Previous Page
| Next Page
|
|