|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 14
Mutta sitten johtui mieleeni, ett� olisi edullisempaa yksin tein koettaa
saada syntym��n tunturitunnelmaa, koska talviset laaksotunnelmat eiv�t
juuri ole mink��n arvoisia. Siin� tarkoituksessa nousin
kirjoitusp�yd�lleni, ty�nsin paperit hiukan syrj��n ja k�vin istumaan.
Jalat vedin alleni kiinalaiseen tapaan, sill� arvelin ett� tuo minulle
hieman outo asento ehk� edist�isi tunnelmien syntymist�. Sitten vedin
lakanan p��ni yli. Koetin ajatella Utsjokea.
Se oli kerrassaan ihmeellist�, mit� nyt sain kokea. Ei viipynyt
kovinkaan kauvan, ennenkuin talvitunnelma oli minut vallannut siihen
m��rin, ett� hampaat kalisivat suussani. Ja tunnelma yltyi vain
yltymist��n. Palvelustytt� keitti�ss� taitteli p�reit�, mutta min� olin
vakuutettu, ett� revontulet ne nyt noin alkoivat risahdella.
Kun aloin aivastella kovin kiihke�sti, niin ett� kirjoitusp�yt� huojui
peloittavasti allani, arvelin ett� nyt oli aika laskeutua alas tuolille,
tarttua kyn��n ja syd�meni tulvan sanoissa kohista antaa. Olen aivan
vakuutettu, ett� silloin olisin voinut panna paperille semmoisen
talvitunnelman, ett� moista ei oltu ennen kuultu, mutta ik�v� sattuma
sen sill� kertaa esti.
Ensikertalainen kun olin, en ollut huomannut lukita oveani sis�puolelta,
joka on aivan v�ltt�m�t�nt� aina, kun tahtoo antautua tunnelmille. Talon
tyt�r Hilma, jonka kanssa min� olin harjoitellut duettolaulua, sattui
koputtamaan oveeni, ja tunnelmien vallassa kun olin, tulin
ajattelemattomasti huutaneeksi: "sis��n!"
Sit� pit�� olla nainen, ennenkuin nostaa sellaisen el�m�n aivan
tyhj�st�. Luulin h�nen py�rtyv�n siihen paikkaan, ja kun min� yritin
hiukan selitt�� asemaa, mutta erehdyksess� tulin potkaisseeksi
mustepullon ja muutamia kirjoja y. m. p�yd�lt� lattialle, niin h�n
kirkuen sy�ksyi pois ja juoksi suoraa p��t� hakemaan l��k�ri�.
Minun ei oikeastaan tekisi mieli kertoa, kuinka tuo ik�v� kohtaus
loppui, sill� sen muisto her�tt�� viel�kin minussa katkeruutta, mutta
voinhan sen nyt kumminkin sanoa, osoittaakseni kuinka ��rett�m�n
varovaisia kirjailijoiden t�ytyy olla tunnelmien hetkin�.
Juuri kun min� kokoelin mustepulloni sirpaleita ja turmelin lakanani ja
muut valkoiset tamineeni ikip�iviksi musteella, jota hetkinen sitten
olin luullut tulevani k�ytt�m��n vallan toiseen tarkoitukseen, kuulin
kiireellisi� askeleita oveni takana. Sitten kuulin Hilman rukoilevalla
��nell� sanovan:
"Oi, koettakaa ensin hellyytt�, ennenkuin ryhdytte ankarampiin
keinoihin!"
Ennenkuin enn�tin ajatella, mit� tuo mahtoi tarkoittaa, sy�ksyi
huoneeseeni rotevarakenteinen l��k�ri sek� talon is�nt� ja em�nt�. Hilma
j�i oven taakse.
Ilman mink��nlaisia anteeksipyynt�j� tai selityksi�, aivan kuin se olisi
ollut luonnollisin asia maailmassa, l��k�ri astui suoraa p��t� luokseni
ja tarttui kuin rautakouralla vasempaan k�sivarteeni. Oliko ihme ett�
vereni joutui kuohuksiin, vaikka olinkin juuri ollut talvitunnelman
lumouksen alaisena. Olkoon se minulle anteeksi annettu, ett� huolimatta
naisv�en l�sn�olosta, sivalsin jotenkin tuntuvasti oikealla k�dell�ni
tohtoria poskelle, niin ett� suuri musta l�ntti siin� kohden osoitti,
mihin viimeiset tipat mustepullostani noin aivan aavistamattani
joutuivat. Samassa tuokiossa sy�ksyi is�nt� esiin ja tarttui oikeaan
k�sivarteeni. Rouva siunasi itse��n, ja min� tein jotain p�invastaista.
Mutta mink� min� taisin ylivoimaa vastaan? Ennenkuin tiesink��n makasin
s�ngyss�ni liikkumattomana. Is�nt� piteli kiinni jaloista, tohtori
k�sist�, ja rouva kantoi suuren j��pussin p��ni p��lle. Tuo kaikki
tapahtui tietysti t�ydellisesti vastoin minun tahtoani, jonka kyll�
koetin heille ilmaista sek� sanoilla ett�, mik�li mahdollista, t�ill�.
En ymm�rr� kuinka kaikki olisi p��ttynyt, ellen min� vihdoinkin olisi
k�sitt�nyt asemaa. Koko perhe sek� l��k�ri olivat n�ht�v�sti saaneet
lievemm�n hulluuden kohtauksen (sellaistahan kuuluu joskus tapahtuvan)
ja luulottelivat minua jonkunmoiseksi vainoojaksi, jota oli pidett�v�
kiinni. Heit� t�ytyi kohdella varovasti. Rupesin puhumaan heille
tyynnytt�v�sti, melkein hell�sti, ja vaikutus oli silminn�ht�v�. Tohtori
mutisi jotain, ett� pahin raivopuuska nyt oli ohi (h�n n�ht�v�sti itse
hiukan aavisti asian laidan), ja is�nt� ja rouva huokasivat kuin
helpoituksesta.
Huoneestani en kumminkaan saanut heit� poistumaan ennenkuin olin
nukkuvinani, jolloin he hiljaa hiipiv�t toiseen huoneeseen, ja min�
kuulin kuinka tohtori m��r�si, ett� jonkun piti vahtia oveni takana ja
heti hy�k�t� sis��n, jos pienint�k��n risahdusta kuuluisi huoneesta.
Previous Page
| Next Page
|
|