|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 13
"Kun yliopistolukuni professorien ilkeyden t�hden eiv�t onnistuneet,
p��tin halveksia heit� ja ruveta kirjailijaksi. Mutta siihen tarvitsin
v�ltt�m�tt�m�sti tunnelmia. Tietysti my�skin oikokirjoitusta, mutta
sit�h�n min� kyll� osasin. Mutta tunnelmat, mist� min� ne ottaisin?
Tiesin ett� ilman niit� en p��se mihink��n, sill� ihmisen, ja varsinkin
kirjailijan, tulee aina perustaa ty�ns� ja el�m�ns� tunnelmiin, jos h�n
tahtoo jotain saavuttaa. Todellinen el�m� on sellainen inhoittavan ik�v�
valtamaantie, jota kaikki kulkevat ja joka siis ei kelpaa mihink��n.
Minulla sattui olemaan hyv� yst�v�, joka oli tunnelmakirjailija. P��tin
kysy� neuvoa h�nelt�. Tullessani h�nen luokseen, sattuikin niin
onnellisesti, ett� h�n juuri oli tunnelman vallassa, p��tt�en siit�,
ett� h�n k�veli pitkill� askeleilla huoneessaan, tuijotti kattoon ja
lausui korkealla ��nell� vasta mustepullosta l�htenytt� sonettia. Sanoin
h�nelle asiani ja h�n neuvoi inspiratsioonilla n�in: "Ah, yst�v�ni, mene
korpeen, synkk��n korpeen. Istu yksin�iselle kivelle ja kuuntele
kotikuusen kuiskehia. Anna notkean vartalosi kuvastua siniaaltoihin, luo
silm�si taivaan t�htiin ja anna tuskasi sulaa kaihon kyyneliin. Silloin
luonnon pyh�t tunnelmat sinut vastustamatta saavuttavat!"
No niin, olihan se helppo antaa se neuvo, mutta ent�s sen k�yt�nt��n
pano! Sin�, joka olet helsinkil�inen niinkuin min� ja aiot
kirjailijaksi, sin� ymm�rr�t asemani. Mist� min� nyt otin sen synk�n
korven ja yksin�isen kiven, puhumattakaan notkeasta vartalosta?
Esplanaadeissa ei ole ainoatakaan kunnollista kive�, ja jos sinne
saisikin jonkun kannetuksi, niin on tuskin luultavata, ett� poliisi
antaisi kenenk��n rauhassa sulattaa siin� tuskiaan kaihon kyyneliin.
Onneksi minulla oli toinenkin tunnelmakirjailijayst�v� sit� synkk��,
syv�� laatua. Arvelin ett� h�n varmaan voi helpommin tunkea tilani
ytimeen, ja p��tin kysy� h�nelt� neuvoa.
H�n otti ja pani otsansa syv��n poimuun, ett� se oli kuin synkk� pilvi,
ja h�nen silm�ns� tuijottivat minuun, ett� kun ne leimahtivat, niin se
oli kuin pitk�isen tuli, ja h�n puhui n�in sanoen: "Haa -- ett�s olet
luokseni tullut minulta neuvoja kysym��n, niin sinulle sanoa tahdon --
sinun pit�� nousta itsess�si niinkuin synkk� mets�, ett� sin� sen
varjojen alle vaipuisit. Ota uni p��llesi ja n�e unta -- pitk�t hiukset
liekehtien liehuen takana -- ja k�det suonenvetoisesti v��nnettyin�! Haa
-- syvenny syd�mesi tummanpunaiseen verisuoneen, ihminen, ja anna
syd�mesi tulvan sanoissa kohista!"
Min� tunsin jo aivan tunnelmien esimakua. P��tin seurata h�nen
neuvojaan, s. o. syventy� syd�meni tummanpunaiseen verisuoneen ja nousta
itsess�ni kuin synkk� mets�.
Mutta nyt jouduin toiseen pulaan. En kuolemaksenikaan tiennyt, kuinka
tuo kaikki oli tapahtuva. Tukkani kyll� kasvatin pitk�ksi, niin ett� se
liehui sangen hyvin tuulessa, ja k�si�ni v��ntelin niin
suonenvetoisesti, ett� vasen kerran innostuksen hetken� meni sijoiltaan,
mutta siit� ei ollut pienint�k��n apua. Ainoa seuraus oli
ep�miellytt�v�n runsas l��k�rin lasku, joka ei mitenk��n ollut omiaan
her�tt�m��n minussa tunnelmia, ei ainakaan sellaisia, joita olisi
viitsinyt suuremmalle yleis�lle kertoa.
Kaikki oli siis turhaa! Tunnelmat eiv�t ottaneet tullakseen, ja koko
kirjallinen urani n�ytti h�m�r�lt�.
Tahdoin viel� tehd� viimeisen ponnistukseni ja kysyin kolmannelta
yst�v�lt�, joka aina oli n�ytt�ytynyt varsin k�yt�nn�lliseksi mieheksi,
eik� h�n ymm�rt�isi mit��n neuvoa. H�n tuumaili kauvan aikaa, selaili
Brockhausia ja muita paksuja kirjoja ja pudisteli p��t��n. Vihdoin h�n
n�ht�v�sti l�ysi jotain ja virkkoi: "Auttaisikohan se keino, jota Ellen
Key suosittaa niille, jotka tahtovat uskoa istuvansa viheri�isess�
laaksossa, se nimitt�in, ett� asettuu huppuun viheri�isen vaatteen alle.
Arvelen ett� jos tarpeeksi kauvan istuu siin�, voisi ehk� saada
syntym��n viheri�isen laaksotunnelman."
Tuohan nyt kerrankin oli j�rkev�� puhetta! Se yst�v�ni on aina niin
merkillisen k�yt�nn�llinen. P��tin heti koettaa sit� keinoa, ja riensin
melkein juosten kotiini.
Minulla ei ollut mit��n vihre�t� vaatetta kotona, mutta sama se! Jos
kerran vihre� vaate voi saada aikaan kes�isi� laaksotunnelmia, niin
totta vissiin lakanan silloin piti voida synnytt�� valkoisia
talvitunnelmia. Sen sanoi selv� j�rki. Ja minulle tietysti oli
samantekev�, mik� tunnelma syntyi, kunhan se vain oli tunnelma.
Vedin kiihke�sti lakanan s�ngyst�ni ja aloin valmistautua
vastaanottamaan tunnelmaa. Asetin paperia ja kyn�n p�yd�lleni ja avasin
mustepullon. Min� tiesin tarkkaan, kuinka ��rett�m�n t�rke� v�rien
sopusointu on tunnelmille, ja siit� syyst� en tahtonut panna alttiiksi
talvitunnelmani onnistumista muutamien kurjien vaateriepujen t�hden.
Vaikka huoneeni olikin hiukan kylm�hk� (+ 10� C), riisuin siis p��lt�ni
kaikki v�rilliset vaatteet ja istauduin sitten lumivalkeassa -- hm --
iltapuvussa -- tuolilleni.
Previous Page
| Next Page
|
|