Tien ohesta tempomia by Aino Malmberg


Main
- books.jibble.org



My Books
- IRC Hacks

Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare

External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd

books.jibble.org

Previous Page | Next Page

Page 10

Heikki eli kuin taivaassa, niin kauvan kuin h�nen ja Alma rouvan v�li
pysyi semmoisena kuin se oli ollut ensim�isest� p�iv�st� alkaen, s. o.
niin kauvan kuin Alma hymyili kauniisti, pukeutui aistikkaasti ja
laverteli lapsellisesti suuresta rakkaudestaan. Mutta eih�n sit�
ijankaiken jaksa hymyill� kauniisti, pukeutua aistikkaasti ja puhua
yksinomaan rakkaudesta, kun on kahdenkesken eik� ole ket��n muita
n�kem�ss� eik� kuulemassa.

Heikki teki sen omituisen huomion, ett� ihmisess� on kaksi puolta,
ulkonainen ja sis�inen, jotka eiv�t aina ole vallan sopusoinnussa
kesken��n.

Heikki oli tutustunut ulkonaiseen Alma J�rviseen, joka oli hyvin
miellytt�v� ja harmoonillinen ja hyvin kasvatettu olento, mutta nyt h�n
sai my�skin tutustua sis�iseen Alma J�rviseen, joka kova��nisesti tiuski
palvelustyt�lle keitti�ss� ja kertoi juorujuttuja tuttavistaan, joille
h�n juuri �sken oli hymyillyt mit� syd�mellisimmin. Heikki koetti
ajatella, ett� se oli jotain satunnaista hermostumista, mutta v�liin se
sattui niin kipe�sti johonkin arkaan paikkaan.

Niinp� kerrankin kun h�n ja Alma rouva olivat k�velem�ss�, tuli heit�
vastaan Anna Kallion �iti k�yryselk�isen� ja kalpeana. He seisahtuivat
kysym��n kuinka t�ti jaksoi ja oliko Annasta kuulunut mit��n. Ja Alma
rouva sanoi yst�v�llisesti, ett� h�n oli _niin_ paljon ik�v�inyt Annaa,
joka aina oli niin j�rkev� ja viisas, ja sitten h�n pyysi vanhaa rouvaa
k�ym��n heid�n "yksinkertaisessa kodissaan".

Heikin syd�n l�mpeni kiitollisuudesta. Kyll� h�n oli hyv�, tuo h�nen
Almansa kumminkin, joka tahtoi ik��nkuin Heikin velkaa maksaa olemalla
yst�v�llinen Annan �idille.

Mutta Heikki oli tuskin ajatellut ajatustaan loppuun, kun sis�inen Alma
rouva pilkallisesti hym�ht�en virkkoi, ett� viel�p� k�y tuokin eukko
ylpe�n� ja p�� pystyss�, vaikka tytt�ren poisl�hd�st� ja ulkomailla
olosta onkin hyvin kirjavia huhuja liikkeell�.

Tuo koski Heikkiin kuin puukon pisto. H�n puhdas, jalomielinen Anna
yst�v�ns�, joka ei rumaa sanaa sanonut kenest�k��n! H�nenk� maineensa
nyt oli Alma rouvan ja h�nen kaltaistensa k�siss� -- --. Mutta ei, ei,
ei se ollut h�nen vaimonsa, h�nen Almansa, joka noin ajatteli ja puhui.
Tuohon kaikkeen oli joku satunnainen syy, joka kerran oli poistuva ja
kaikki muuttuva entiselleen taas.

Heikki oli joutunut jonkunmoiseen kummalliseen huumaustilaan, joka oli
vallan tukahduttaa h�net. L��k�rit sanoivat ett� Heikki Soini oli
hermostunut.

Liek� se sitten ollut hermostumista vai mit�, mutta kamalaa se oli se
tila. H�nt� kiusasi y�t, p�iv�t, ja varsinkin �ill�, se ajatus, ett�
h�nell� oli kaksi vaimoa: Alma J�rvinen, jota h�n rakasti ja Alma
J�rvinen, jota h�n melkein inhosi. Ja ent�s, jos tuo j�lkim�inen olisi
voimakkaampi ja surmaisi h�nen armaansa, h�nen oman vaimonsa -- -- H�n
aavisti, h�n tunsi, ett� niin k�visi, ja h�n itki tuskasta -- --

Kyll� kai h�n mahtoi olla hermostunut. H�n ajatteli aivan liian paljon
vaimoaan ja antoi kaikkien pikku seikkojen vaivata mielt��n. Tuo h�nen
ijankaikkinen tunteellisuutensa, jolle h�nen toverinsa aina ennen olivat
nauraneet, oli vallan vied� h�nelt� koko miehuuden -- -- Alma oli nyt
sellainen ajattelematon -- -- "Ajattelisit joskus omiakin syntej�si",
oli Alma h�nelle kerran sanonut, kun h�n moitti Almaa jostakin.

Siin�p� se oli. Itsess��n h�ness� mahtoi olla syy, hermoissa, miss�
lieneek��n. Ja h�n rupesi ajattelemaan "omia syntej��n".

Silloin h�nelle selveni se merkillinen seikka, ett� h�ness� itsess��nkin
oli kaksi puolta, kaksi eri olentoa, ulkonainen ja sis�inen Heikki
Soini. Edellinen oli h�nelle tuttu, j�lkim�inen tuiki tuntematon. Ja tuo
j�lkim�inen vieras olento h�nt� suorastaan peloitti kummallisilla
kysymyksill��n, loppumattomalla kaipauksellaan ja kiihoittuneilla
tunteillaan. Se oli ulkonainen Heikki Soini, joka koko syd�mell��n
rakasti ulkonaista Alma J�rvist�, mutta sis�inen Heikki Soini inhosi
sis�ist� Alma J�rvist� ja kaipasi rakkautta niin ett� oli n��nty�.
V�hitellen rupesi sis�inen Heikki Soini inhoamaan viel� enemm�n
ulkonaista Heikki Soinia ja sai tuon tuostakin sellaisia toivottomuuden
puuskia, ett� syd�n oli murtua tuskasta.

Voihan sit� mies tulla hulluksi v�hemm�st�kin, ja Heikki jo ep�ili
olevansakin. L��k�rit m��r�siv�t arsenikkia ja rautaa ja k�skiv�t h�net
kes�ksi Hankoon kylpem��n.

Previous Page | Next Page


Books | Photos | Paul Mutton | Mon 15th Dec 2025, 22:39