|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 12
-- En soisi, kultaseni, -- vastusti _Lamppu_, hetkeksi muuttuen
vakavaksi, -- t�m�n herran saavan semmoista k�sityst� sinun is�st�si.
Sill� se n�ytt�isi silt�, ik��nkuin min� itkumielisen� katselisin t�hti�
ja kysyisin niilt�, mit� ne tekev�t. Ja se olisi minun puoleltani sek�
tyhj�� ajankulutusta ett� my�s nen�kk�isyytt�, lapsukaiseni.
-- Is�ni, -- sanoi taas Phoebe, korjaten puhettansa, -- on aina
iloisella, hyv�ll� mielell�. Te �sken sanoitte minun luonnettani
onnellisen iloiseksi. Mink� min� sille mahdan.
-- No niin, lapsukaiseni, -- vastasi _Lamppu_ todistavalla tavalla. --
Mink� _min�_ sille mahdan? Ajatelkaa itse, herra. Katsokaa h�nt�. H�n on
aina sellainen kuin nytkin. Aina ty�ss�, -- vaikka tosin siit� ei l�hde
enemp�� kuin muutamia shillingej� viikossa -- aina tyytyv�inen, aina
iloinen, aina valmis ajattelemaan muita, keit� ne sitten lienev�tkin.
�sken sanoin h�nen aina olevan sellaisen kuin nytkin. Niin h�n onkin,
pienell� poikkeuksella vain, joka kuitenkin on yhdentekev�. Sill�, kun
minulla on joutosunnuntai ja aamukelloja on soitettu, niin h�n lukee
minulle rukoukset sek� kiitokset liikuttavimmalla tavalla, ja veisaa
minulle virret -- niin vienolla ��nell�, ettette kuulisi mit��n jos
seisoisitte ulkona -- ja semmoisilla s�velill�, ett� ne minusta, totta
tosiaan, tuntuvat tulevan taivaasta ja nousevan taivaasen.
Mik� lieneekin ollut syyn� -- ainoastiko se, ett� n�m�t sanat
muistuttivat hiljaista pyh�aikaa vai sek�, ett� ne muistuttivat
Vapahtajan l�sn�oloa sairasvuoteitten ��ress� -- mutta tyt�n ahkerat
sormet nyt lakkasivat nypl�ysty�st��n ja kietoutuivat alas kumartuvan
is�n kaulaan. Kumpaisetkin, sek� is� ett� tyt�r, olivat hyvin
herkk�tunteiset, sen vieras helposti n�ki. Mutta kumpaisetkin toistensa
t�hden hillitsiv�t tunteitaan, eiv�tk� sallineet niiden puhjeta oikein
n�kyviin; ja t�ydellinen iloisuus, luontainen tai tottumuksella
saavutettu, oli kumpaisenkin alkuper�isen� tai toisena mielenlaatuna.
Hetken kuluttua _Lamppu_ taas uudella _kierrolla_ sai lystilliset
kasvonsa viel�kin paistavammiksi; ja Phoebe katsahti iloisilla
silmill��n, joiden ripsill� pieni vesihelmi kiilteli, vuoroin is��n,
nypl�ysty�h�n ja vieraasen.
-- Koska is�ni on teille sanonut, -- sanoi tytt� iloisesti, -- ett� min�
tunnen my�t�tuntoisuutta muiden ihmisten el�m�� kohtaan, vaikka he eiv�t
minua tunnekaan -- senh�n virkoin teille itsekin -- niin teid�n my�s
pit�� tiet�� mist� t�m� tulee. Se on is�ni ansio.
-- Ei, ei suinkaan! -- vastusti t�m�.
-- �lk�� uskoko h�nt�, herra. H�nen ansionsa se on kuitenkin. H�n kertoo
minulle kaikesta, mit� tuolla ty�t� tehdess��n n�kee. Ette uskoisi,
kuinka paljo kerrottavaa h�nelle joka p�iv� ker�ytyy. H�n tirkist��
sis��n vaunuihin ja kertoilee sitten minulle mink�laiset puvut heill�
oli -- t�ll� tavoin tunnen kaikki uudet muodit! H�n katsoo vaunuihin
sis��n ja kertoilee sitten minulle, mink�laisia kihlattuja pariskuntia
h�n n�kee ja mink�laisia �sken naineita, jotka ovat h��matkallansa --
t�ll� tavoin kaikki nekin asiat tunnen! H�n kokoilee minulle
sanomalehti� sek� kirjoja, jotka sattuvat h�nen k�siins� -- t�ll� tavoin
minulla on kyllin lukemista! H�n kertoilee minulle sairaista ihmisist�,
jotka menev�t ulkomaille koettaakseen parantaa terveytt�ns� -- t�ll�
tavoin senkin asian tunnen! Sanalla sanoen, niinkuin jo aluksi sanoin,
h�n kertoilee minulle kaikki mink� vain n�kee tai kuulee tuolla ty�t�
tehdess��n, ettek� voi uskoa kuinka paljo h�n aina n�kee sek� kuulee.
-- Mit� sanomalehtien ja kirjojen kokoilemiseen tulee, kultaseni, --
sanoi _Lamppu_, -- on aivan selv��, ettei se ole minun ansiotani, koska
en niit� itse hanki. N�ette, herra, asia on t�llainen. Kondukt��ri, h�n
sanoo minulle t�ll� lailla: _Lamppu_, hoi, miss� te olette? Min� olen
t�m�n sanomalehden s��st�nyt tytt�rellenne. Kuinka h�n nyt voi? --
Kantajamies taas sanoo minulle: -- He, otapas, _Lamppu_! T�ss� on pari
kirjaa tytt�rellesi. Voiko h�n yht� hyvin kuin ennenkin? -- Ja t�ten
kaikki on kaksin verroin tervetulleempaa, n�hk��s, herra. Jos h�nell�
olisi tuhat puntaa rahaa arkussa, niin eip� ihmiset n�in paljon pit�isi
huolta h�nest�. Mutta kun h�n on t�mm�isen� -- se on, ymm�rr�tteh�n,
lis�si _Lamppu_ jokseenkin kiireesti, -- koska h�nell� ei ole tuhatta
puntaa arkussansa -- he pit�v�t h�nt� alati mieless�. Ja mit� nuoriin
pariskuntiin tulee, sek� kihlattuihin ett� jo naimisissa oleviin, niin
onhan luonnollista, ett� tuon kotiin kaikki mahdolliset tiedot _heist�_,
koska ei meid�n tienoilla ole yht��n kummankaan lajista pariskuntaa,
joka ei tulisi itsest��n Phoebelle asiatansa kertomaan.
Tytt� nosti riemulla silm�ns� vieraasen ja sanoi:
-- Niin, herra, kyll� se on totta. Jos voisin astua ja menn� kirkkoon,
niin en tied� kuinka monta kertaa olisin saanut olla morsiustytt�n�.
Mutta jos sit� olisin voinut tehd�, niin ehk� joku rakastunut tytt�
olisi karsaasti katsonut minuun; n�inp� ei mik��n tytt� minuun karsaasti
katso. Enk� tyynyni alta l�yt�isi puoltakaan vertaa niin usein h��kakun
palasia kuin mit� nyt l�yd�n. -- Viimeiset sanat h�n lis�si pienell�
huokauksella ja hymyili is�lleen.
Previous Page
| Next Page
|
|