|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 42
�Niin oli. Kyll� min�kin joskus vakavuutta ymm�rr�n, ja jotta et
vallattomuuttani vallan pelj�styisi, tahdon viel� sinulle tunnustaa,
ett� aivan hyvin ymm�rr�n, ett� sin� papinrouvana tulet el�m��
katsoneeksi enimm�kseen juuri vakavalta kannalta.�
�Minulla onkin ollut niin paljon vaikeuksia�, sanoi Eevi huoahtaen.
�Vai niin, niink�, ja onhan muuten miehesi ty�kin hyvin vakavalaatuista.
Yhdess� varmaan jaatte kaiken.�
�Tavallaan�, my�nsi Eevi v�h�n ep�varmasti. Mutta yht�kki� nousi h�n,
kietoi k�tens� Sirkan kaulaan, suuteli h�nt� ja sanoi syd�mellisesti:
�Sinulla on syd�n kultaa. Oikein tekee hyv�� tavata.�
XII.
Hyvin ristiriitaiset tunteet syd�mess��n palasi Eevi vanhempiensa luota
omaan kotiinsa. Matkalle l�htiess��n oli h�n mieless��n kuvitellut,
miten h�n kes�isest� k�ynnist� virkistyneen� viel� pitkin tulevaa
talveakin voisi kotona olla iloinen ja tyytyv�inen, mutta nyt tuntui
silt�, kuin tyytyv�isyys ei olisi ottanut tullakseen, ei edes ensi
p�iviksik��n. Kaikki h�nelle vain muistutti, miten toisin oli ollut
vanhempien kodissa. Siell� is� heit�, Viljoa ja Eevi�, hyv�ili ja hyv�n�
piti, �iti hankki erityisen palvelustyt�n Viljoa varten, jotta Eevi
saisi olla vapaampi, otti ompelijan taloon, joka pani Eevin pukuvaraston
parempaan kuntoon, ja toimitti kaikessa niin, ett� Eevi ruuan, juoman,
seurustelun ja huvin suhteen sai sit�, mik� enin miellytti. Se ep�sopu,
mik� ennen oli Eevin ja h�nen �itins� v�lill� vallinnut, oli nyt aivan
unohtunut. Olihan �iti jo Eevin pienen� ollessa h�nt� hemmoitellut,
totuttaen saamaan, mit� milloinkin mieli teki. Ainoastaan Eevin
haaveilut olivat �iti� harmittaneet, ja ne olivat vieroittaneet heid�t
toisistansa. Nyt olivat olosuhteet muuttuneet, ja ero oli haihduttanut
ep�soinnut mielist�. �idin rakkaus lapseensa tuntui vain suurenevan
siit�, ett� t�m� nyt oli ahtaissa oloissa, jotka her�ttiv�t �idiss� sek�
s��li� ett� mielipahaa.
Se seikka, ett� Heikki Salo apulaispappina oli ollut niin yleisesti
arvossapidetty, oli v�h�n parantanut sit� itsess��n ik�v�� asianlaitaa,
ett� h�n ennen oli palvellut juoksupoikana. Mutta nyt kun olot olivat
muuttuneet, tunsi ruustinna entist� katkerammaksi sen, ettei Eevi
naimisensa kautta ollutkaan tullut mihink��n huomattuun ja arvossa
pidettyyn asemaan. Tukalaa oli h�nen olonsa, ja Heikin
yksinkertaisuusperiaatteet ja suuri s��st�v�isyys tekiv�t el�m�n
viel�kin ahtaammaksi. Oikein harmistuneena muisteli ruustinna, miten
Heikki joka asiassa, puvuissa, ruuassa ja kaikissa el�m�ntavoissa vaati
semmoista menettely�, mik� _h�nest�_ oli papinperheelle sopivaa.
T�rkeimmist� aina turhimpiin pikkuseikkoihin asti ulottui h�nen
m��r��misvaltansa. Ei h�n tosin jyrkk�� pakkoa Eeville pannut, mutta h�n
esitti mielipiteens� siin� muodossa, ettei Eevi _voinut_ muuta kuin
taipua. Eevi tosin koetti, ainakin osaksi, sek� itselleen ett� muille
uskotella, ett� h�n mielell��n taipui, mutta syd�mens� sisimm�ss� ik�v�i
h�n niit� mukavuuksia ja nautintoja, joista t�ytyi kielt�yty�.
Kaiken t�m�n oivalsi ruustinna kohta Eevin kotiin tultua, ja salainen
tyytyv�isyyden tunne valtasi h�net -- kesken huolienkin -- kun h�n
huomasi nyt joutuneensa lastansa puolustavaan asemaan. Oli tuntunut
katkeralta kun Eevi tytt�n� ollessaan pysyi vieraana �idilleen,
katkeralta sitten kihlausaikana, kun aina vain Heikin mielt� kysyttiin,
�idin ei koskaan. Vanhemmat, -- etenkin �iti -- oli silloin Eevist�
kovin maallismielinen, kylm� ja j�rkev�. Mutta nyt olivat kielt�ymykset
opettaneet Eevi� antamaan arvoa sille hellyydelle, jonka h�n oli luotaan
ty�nt�nyt. Siksi k�vi �idin ja tytt�ren suhde nyt entist� l�hemm�ksi ja
ev�stettyn� �idin neuvoilla sek� vahvana p��t�ksess��n asettaa kaikki
kodissa toiselle kannalle heitti Eevi j��hyv�iset vanhemmilleen.
Sill�v�lin kulki Heikki kodissaan ik�v�ll� odottaen p�iv��, jolloin
saisi vaimonsa ja lapsensa kotiin. Tosin h�n joskus, iloitessaan heid�n
palaamisestaan, tunsi kuin pistoksen povessaan muistaessaan, ett� eih�n
se oikeastaan ollut niink��n sopusointuisaa ollut heid�n avioel�m�ns�.
H�n oli monessa suhteessa huomannut Eevin toisenlaiseksi kuin mit� oli
luullut kihlausaikana. Ne yhteent�rm�ykset, joita heid�n v�lill��n
silloin oli ollut, olivat aina p��ttyneet siten, ett� Eevi n�yr�sti oli
tunnustanut erehtyneens�, oli pyyt�nyt Heikki� olemaan k�rsiv�llinen ja
vakuuttanut tahtovansa ennen kaikkea oppia Jumalan tahtoa tuntemaan ja
tottelemaan. Heikki oli t�h�n luottanut ja oli uskonut Eevin mielen
pehme�ksi peltomaaksi, jossa hyv� siemen helposti juurtuisi, kasvaisi ja
kantaisi hedelm��. Mutta nyt kysyi h�n itselt��n, oliko h�n siin� ehken
erehtynyt? Olihan Eevin luonteessa tunteellisuus ja taipuvaisuus todella
silm��npist�v� piirre, mutta oli kuin pehme�� maaper�� olisi ollut
ainoastaan pinnalla. Alla oli jotain l�pip��sem�t�nt�, piintynytt�,
kaikkia hyvi� vaikutuksia vastustavaa.
Previous Page
| Next Page
|
|