|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 41
�Vehkeileminen, sek� on sinun virkasi kodissa?�
�Niin�, sanoi Sirkka juhlallisesti, �et usko miten tarpeellista se on.
Ukkoni laskut ly�v�t aina paremmin yhteen, ja ajatukset luistavat
nopeammin, kun min� ensin hetkisen h�nen kanssaan hulluttelen.�
�Johan nyt!�
�Niin, niin, usko pois! Mies parka muuten tuumailisi. y�t, p�iv�t ja
v�syisi siihen paikkaan, mutta mik� nyt auttaa, kun on kodissa vallaton,
pikku vaimo, joka ei suo ukolleen tuumailurauhaa, vaan nauraa h�nelle
vasten naamaa ja lavertelee niit� n�it�. Usko pois, se lis��
tavattomasti ty�kyky�.�
Sirkka oli niin koomillinen totisuudessaan, ettei Eevi voinut nauruaan
pid�tt��. �Kyll�p� sinulla iloa riitt��, sanoi h�n puoleksi nauraen,
puoleksi huoahtaen. �Onnellinen sin� -- �ja sinun kotisi�, lis�si h�n
ajatuksissaan. �Mutta sanohan�, jatkoi h�n, �miss� te oikeastaan
asutte?�
�Kyll� me asumme Helsingiss�, mutta miehell�ni on pieni perint�tila
maalla, jossa kes�isin olemme ja joskus, tai oikeammin sanoen aina, kun
sopii, talvellakin.�
�Mutta miten sin� tulet maalla toimeen?�
�Min�k�? Mainiosti! Miks'en tulisi toimeen?�
�Sin� kun niin rakastat seurael�m�� ja huveja?�
�Totta sanoit, vanha toveri, mutta sen sin� unohdit, ett� min� --
rakastan kaikkea. Kaikki on hauskaa: kova kiire ja ihmislaumat
espiksell�, syksysateet maalla ja rapakko, joka roiskii ja loiskii.�
Eevi ei voinut olla nauramatta.
�Min� puhun t�ytt� totta�, vakuutti Sirkka. �Kaikki tuo on todella
mainion hauskaa. Ja kun sitten tulen takaisin Helsinkiin ja n�en, miten
onnettomina ihmiset tuulta ja sadetta vastaan taistelevat, silloin
nauran makeasti muistellessani, miten maalla sateeseen l�ksin ilman
sateenvarjoa, lakki korvia my�ten p��h�n painettuna ja hame kuin
kolmentoistavuotiaalla.�
�Etk� sin� maalla olostasi muuta hauskaa tied� kuin syksysateet ja
rapakot?�
�Tied�n toki, k�velyretket pyryss� ja pakkasessa, kun tiet ovat ummessa
ja saan kinoksissa kahlata ja sitten tulla kotiin ukko-kullan tukkaa
p�rr�ttelem��n. Tied�tk�, mit� h�n silloin sanoo?�
�No mit�?�
�Ett� olen reipas ja raitis ja vallaton kuin pohjatuuli. Ja ne sanat ne
maistuvat!�
H�n nauroi niin, ett� posket tulivat kuopille, ja h�nen valkeat
hampaansa v�l�hteliv�t.
�Min� luulen, ettet viel� koskaan ole surua tuntenut�, sanoi Eevi
huoaten.
�Eip� tied�. Mutta jos iloistani viel� tahdot kuulla, niin on minulla
hienompaakin huvia ja sivistyneemp�� seuraa kuin syksysateet ja
tuiskuiset talvitiet.�
�Kaiken sin� leikiksi k��nn�t.�
�Lupa on leikki� puhua! Min� olen nuori viel�, ja etk� muista, ett� aina
olen el�m�� ihanaksi sanonut?�
�Muistan kyll�. Muistan sinua erityisesti semmoisena kuin olit
retkell�mme Korkeasaarelle. Muistatko sit� itse?�
�Muistan toki, se oli todella ihana ilta.�
�Muistatko Elsan puhetta?�
�Kyll� muistan.�
�Siin� oli paljon sis�llyst�.�
Previous Page
| Next Page
|
|