|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 19
H�n vaikeni. ��iti�, lis�si h�n sitten vitkalleen, �min� pelk��n l�hte�
uusia kokemuksia ja uusia pettymyksi� kohden.�
Tohtorinna oli hetken ��neti, kuin miettien mit� vastaisi. Sitten sanoi
h�n hiljaa ja lempe�sti: �En luule ett� sin� tahdot olla ihanteillesi
uskoton, olivatpa toiset mit� tahansa. Tahdot pikemmin auttaa muitakin
uskollisuuteen. Eik� niin? Mutta luuletko sill� parantavasi el�m��, ett�
ristiss�k�sin j��t suremaan sen pahuutta? Paras olisi silloin sulkeutua
luostarikammioihin, vai mit�?�
Erkki pudisti p��t��n, ja tohtorinna jatkoi: �Jos todella tahdot
l�himm�ist�si auttaa, t�ytyy sinun tuntea ja ymm�rt�� heit�. Siis
reippautta, Erkki! Reppu selk��n, ja l�hde kiireesti matkalle!�
�Oh, sinua �iti, millainen olet!�
�Niin, niin! Mutta�, jatkoi tohtorinna vakavammin, �kaksi neuvoa annan
sinulle ev�iksi: muista, miten suuri on pahuuden valta ja miten heikko
ihminen itsess��n. Silloin et tuomitse. Silloin rakastat ja s��lit.
Mutta muista my�skin, ett� Jumalan voima ja rakkaus ovat pimeyden
valtoja voimallisemmat. Ne est�v�t meit� ep�toivoon joutumasta.�
Tohtorinna oli noussut seisomaan ja laski nyt k�tens� Erkin olalle.
�Lopuksi�, lis�si h�n leikillisesti, �toivon sinulle parempaa seuraa
kuin vanha �itisi. Toivon, ett� n�kisit nuorten reippain ja puhtain
mielin k�yv�n el�m�� kohden. Nyt matkalle, mars!�
�T�ytynee sinua totella viel� n�in vanhoilla p�ivill��nkin�, sanoi Erkki
hymyillen ja k��ntyi �itins� rinnalla astumaan kartanolle p�in.
Saamaansa neuvoa noudattaen oli Erkki matkalle l�htenyt. Milloin oli h�n
kulkenut soutajana suurissa kirkkoveneiss�, milloin astellut yksin
tuntemattomia teit� tahi p��ssyt rattaille jonkun yst�v�llisen ukon
rinnalle. H�n oli p�ivettynyt ja reipastunut. H�nen synkk�mieliset
ajatuksensa olivat kuin tuulen hajoittamat. H�n oli p��tt�nyt unohtaa
kaikki el�m�n ongelmat ja vain olla ja elell�.
Kun h�nell� ei ollut mit��n erityist� p��m��r��, j�rjesti h�n matkansa
miten kulloinkin halutti. Miss� mieli teki viipy�, siell� h�n viipyi.
Y�ns� vietti h�n usein jossakin hein�ladossa tai aitan parvekkeella,
jossa nuoret, vastatehdyt koivuvastat katon rajassa levittiv�t mets�n
tuoksua, ja jonka suurista sein�nraoista p�iv�n ensi s�teet p��siv�t
h�nt� her�tt�m��n. Taloissa, joissa h�n mieltyi olemaan, pyrki h�n
talonv�en mukana pelloille ja niityille, siell� ottaen osaa heid�n
ty�h�ns� ja tutustuen heid�n tapoihinsa. T�ten kulki h�n paikasta
toiseen. H�n oppi tuntemaan hitaat, hyv�syd�miset h�m�l�iset,
sukkelasuiset savolaiset ja kansan Pohjan perill�, tuon suoraluontoisen,
luotettavan ja j�yk�n. H�n n�ki eri vivahduksia heid�n luonteistansa,
mutta kaikkialla saman peruss�veleen: sitkeyden, jolla ei vertaistansa,
joka voi taipua, mutta ei taittua, mukautua, mutta ei koskaan muuksi
muuttua. Iloiten ja toivoen sanoi h�n kerta toisensa j�lkeen itselleen,
ett� jos Suomen kansa saisi kasvaa sivistyksess�, -- ei ainoastaan
ulkonaisessa, -- vaan syd�men sis�isess� sivistyksess�, jos se
uskonnollisuus, joka nyt monella oli ainoastaan is�in perint�n�,
muuttuisi jokaisen itsekohtaiseksi vakaumukseksi ja h�nen el�m�ns�
ojennusnuoraksi, ei voisi mik��n t�t� kansaa kukistaa. Se olisi
voittamaton niinkuin muinoin sankari Saarij�rven salomailla.
Erkki oli nyt paluumatkalla ja oli joutunut pohjois-Savoon, l�helle I:n
kaupunkia. H�nell� oli t��ll� kandidaattitoveri, joka usein oli h�nt�
luokseen pyyt�nyt, ja h�n alkoi mietti�, menn�k� ehken tervehtim��n.
H�nt� ei kuitenkaan haluttanut l�hte� juuri nyt, kun oli ilta, viel�p�
eritt�in kaunis kes�inen ilta.
H�n heitt�ytyi pitk�kseen p�iv�npaisteiselle m�enrinteelle, tuoksuvan
kanervikon keskelle ja valitsi vihert�v�n m�tt��n itselleen
p��naluseksi.
Elokuun ilta oli mit� ihanin. Sinert�v�n� kaartui taivaankansi.
M�ntymets� tuoksui ja tarinoi. Et�isyydest� kuului lehm�nkellojen kalke,
johon sekottui paimentytt�jen iloinen hoilotus, kun he ajoivat karjaa
kotiin.
Kes�-illan tenhoava tunnelma valtasi Erkin kokonaan. H�n unohti kaiken
muun, kuunnellen ainoastaan luonnon suurta, s�velrikasta laulua.
H�n oli maannut t�ss� jo kauan, kun �kki� s�ps�hti kuullessaan
l�heisyydest� iloisia ihmis��ni�, jotka kuin v�kipakolla palauttivat
h�net todellisuuteen.
Previous Page
| Next Page
|
|