|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 1
Liikkeensä sijoitti Katri senlaiselle paikkakunnalle, missä kilpailu ei
vielä ollut ylen suuri ja missä hän tiesi saavansa mieluisiansa
kauppatuttavia. Hän ei halunnut rikkaita ja suurisukuisia ostajia, vaan
työkansaa ja köyhälistöä, sillä hän toivoi voivansa hyödyttää heitä,
sekä hengellisellä että ruumiillisella hyvällä; sitäpaitsi he eivät
tulisi häntä estämään vallitsemasta ympäristöänsä ja pitämästä nuhde- ja
hartauspuheita, milloin tarvis niin vaatii.
Hän asettui siis etäälle Kungsholmaan, muutamaan kaupungin osaan, missä
asui yksinomaan työmiesperheitä. Täällä hän avasi maito- ja
leipämyymälän, myi pari äyriä halvemmasta, kuin muut kauppiaat, mutta
kuitenkin oli hänen puotinsa tavara aina parasta laatuaan. *Velaksi* hän
ei antanut milloinkaan, mieluummin *ilmaiseksi*, milloin hätä oli hyvin
suuri. Täten kokoontui koht'sillään seudun siivo, kunnon työkansa Katrin
puotiin ruokavaroja ostamaan.
Mutta Katri ei ainoastaan varustanut työkansaa entistä paremmalla ja
halvemmalla maidolla, voilla ja juustolla, hän kohosi vähitellen myös
jonkinlaiseksi seudun suojelushaltijattareksi, jonka puoleen hädän
pakottaessa käännyttiin anomaan apua ja neuvoa. Oli hänellä pieni
kotiapteekkikin, jossa hän hiukan "puoskaroitsi"; useita oli hän
parantanut rohdoilla ja hauteilla, tai ehkä ennemmin hellällä avulla ja
lohdutussanoilla.
Ja kunnioitusta Katri kyllä itselleen saavutti; hyvä ja lemmekäs hän
tosin oli, mutta saattoipa myös toisinaan olla jyrkkä ja suorasuinen.
Voi sitä ihmistä, joka velvollisuutensa laiminlöi ja hulttiomaista
elämää piti! Varma oli, että hän ennemmin tai myöhemmin sai vastaanottaa
Katrin sekä nuhteita että neuvoja.
Oli myöhäinen lauvantai-ilta. Kauppa, joka oli ollut vauhdissa kaiken
päivää ja tuottanut rahastoon melkoisen lisäsumman, oli nyt lopussa.
Ovetkin olivat jo yleisölle tukitut, mutta vielä viipyi Katrin luona
neljä tuttua ostajaa. He puhelivat vilkkaasti. Katri seisoi
myönti-pöydän takana kapusta kädessä kuunnellen naisten, milloin
äänekkäämpää, milloin hiljaisempaa pakinata.
Lähinnä pöytää istui keski-ikäinen nainen seinään nojautuneena. Hän oli
kalpea ja alakuloinen, eikä paljon puhunut, mutta päättäen siitä, että
muut puhuessaan kääntyivät häneen, oli joko hän itse, tahi joku häntä
läheltä koskeva asia keskustelun esineenä.
"Häpeällistä", huudahti rouva Frisk, kolmenkymmenen vuotias nainen, hyvä
ja reipas näöltänsä, "se on tosiaankin häpeällistä! Mies-vetelys pääsee
vapaaksi kaikesta, ei kukaan saa edes tietää, ken hän on, ja Liina-paran
täytyy palata vanhempainsa luokse lapsineen, ja tulla heille vaivoiksi.
Lapsen isä ei tietysti pennilläkään auta. Hyi toki mokomia määräyksiä ja
lakeja!"
"Niin, kyllä ne tekevät tyttö-riepujen tilan varsin tukalaksi, se on
totinen tosi", sanoi rouva Malm, pitkä laiha neljänkymmenen vuotias
nainen, johon raskas työ ja raadanta oli painanut selvän leimansa,
"kunpa vaan valtamiehet hiukkasen tulisivat ajatelleeksi, miten
turvattomia nämä poloiset ovat, niin ehkä he asettaisivat asiat vähän
paremmalle kannalle."
"No, minun tytöilläni on, kiitos Jumalan, kullakin paikkansa", puuttui
puheeseen rouva Andersson, älykkään näköinen muurarin vaimo, jonka
kasvoissa oli hyvinvoinnin ilme, jommoista muissa ei huomannut, "ja
hyväthän ne paikat sanotaan olevankin. Heidän herrasväkensä on oikein
hienon hienoa, mutta tämä ei suinkaan ole mikään vakuus siitä että
tytöille tulee hyvin käymään. Hyvät palkat heillä vaan on, se on varma;
Maiju antoi minulle kymmenen kruunun joululahjan, se tyttö!"
"Todella, kun ajattelee, että meilläkin on neljä tyttö-pahasta, jotka
kaikki kerran joutuvat maailmalle leipäänsä ansaitsemaan ja siellä
saavat kokea kurjuutta ja kiusauksia -- -- -- niin eipä tee mieli nauraa
tosiaankaan", sanoi rouva Frisk katkerasti hymyillen.
Mutta samassa kolahti Katri Holmin kapusta pöytään niin suurella
voimalla, että kaikki hypähtivät.
"Jo riittää!" huudahti hän, siniset silmät kiivaudesta säihkyen, "nyt
olette puhuneet niin paljon paljasta palttua, että jo on aika
järjellisenkin ihmisen saada suunvuoroa. Siinä hoette ja juttelette
laeista ja määräyksistä, mutta mitähän olette itse tehneet tyttärenne
suojelukseksi ja varjelukseksi?"
"Itse tehneet .... itse tehneet?" toistivat kaikki yhdessä, ja neljä
hämmästynyttä, utelevaa silmäparia kääntyi Katria kohti. Myöskin rouva
Modin, se nainen, joka tähän asti ei ollut mitään virkkanut, ainoastaan
huokaillen tuijottanut eteensä, näytti havahtuvan ja yhtyvän muitten
kysymykseen.
Previous Page
| Next Page
|
|