Kahleeton vanki by Heikki Meriläinen


Main
- books.jibble.org



My Books
- IRC Hacks

Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare

External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd

books.jibble.org

Previous Page | Next Page

Page 3

Mutta kun t�h�n joku meni ja jos ne sen huomasi, niin ase putosi
k�sist� ja oli kuin ei mit��n olisi tapahtunut, etsi lakkinsa, painoi
sen syv��n p��h�ns�, alkoi katsella kahden puolensa kuni kuorman eteen
valjastettu hevonen, ett� milloin ja mihin h�nt� k�sket��n.

Jukke ja Topias olivat vilkkaat ja vihlakat miehet ja hoitivat taloa.
Jukke, vanhin veli, oli is�nn�n sijalla ja ohjaili talon asioita;
Topias talonmiehen� toimitti talon ulkot�it�. Juken lempity�n� oli
kasvatella hevosten varsoja. Niit� h�n lihotti, opetti niit� vet�m��n,
koetti niitten juoksukulkuakin ja puheen aine oli aina vaan hevosista,
niitten sy�nnist�, k�ynnist�, juoksusta, jalkojen luonteesta,
taipumisesta ja kaikesta, mik� sen asian kanssa taisi yhteydess� olla.

Jukke k�vi usein Tannilassa katsomassa sisarensa Hannan elett� ja
muutenkin h�n piti Hannasta enemm�n kuin Elsasta ja kenest�
veljist��nk��n. Niin usein viipyi iltakaudet Tannilassa ja s�i aina
iltasensakin siell�, ett� sitten aikojaan my�ten milloin mieleen
juohtui sai palata suoraan y�sijalleen. Ja niin, milloin vaan
kotitoimiltaan jouti, puitti Jukke aina Tannilaan. Mutta nyt oli jo
kolmas ilta kun ei Jukkea n�kynyt Tannilassa eik� mit��n sanomia ollut
kuulunut Vaaralan el�m�st�. T�m�kin seikka osaltaan mustensi Hannan
sortunutta mielt�. El�m� tuntui niin tuettomalta, perusteitaan my�ten
horjuvalta ja valottomalta kuni sen myrskyn reutoman elosta ja kuolosta
taistelevan kuusen, joka seisoi siin� huoneitten takana harjulla ja
hurjistuneena riehui synk�ss� myrsky-y�ss�.

Manti oli lapsukaisista vanhin. Oli Elokuussa t�ytt�nyt jo kahdeksannen
ik�vuotensa. H�n ymm�rsi jo �iti�, istahti lattialle uunin viereen
pimentoon ja nojasi selk�ns� uunin rintaan. Tuntui huvittavalta, kun
uunin sis�st� kuului tulen huimina, painoi korvallisensakin uuniin
kiini ja samalla kuin kuunteli liekkien hulminaa, hienosti v�reilevin
kasvoin l�mpim�sti silm�ili v�syneen n�k�ist�, raskasmielist� �iti� ja
ajatteli, mit� h�n kysyisi �idilt�, ett� saisi h�nelle jotakin sanoa ja
saisi sanan vastaan; vaan kun n�ki �idin niin umpimielisen�, niin ei
h�n kuitenkaan rohjennut mit��n virkkaa, vaikka kielen p��ll� py�ri
yht� ja toista, jota tavallisissa oloissa olisi hyvinkin voinut sanoa,
vaan nyt j�tti sanomatta. Odotti vaan �iti� eik� �iti h�nelle itsest��n
jotakin sanoisi, vaan sit� ei tullut.

Pieni Kaisu, lapsista nuorin, h�nkin lopetti tuherruksensa, kyhn�hti
Mantin viereen ja silm�ili enemm�n hiljaista Mantia kuin uunin
paisteessa lumoutunutta �iti�. Mutta kun n�ki, ett� Manti niin kysyvin
silmin katseli �iti��n, niin k��ntyi h�nkin �itiin p�in, katseli �iti�,
mutta v�liin aina Kaisun etsiv�t silm�t lensiv�t Mantiin ja taas �itiin
eik� ymm�rt�nyt mink� t�hden Manti niin kiinte�sti katseli �iti�. Ei
ymm�rt�nyt �idin kasvoilla itsekseen vierivi� kyyneli�. Ei ymm�rt�nyt
v�r�htelevien kasvojen kielt�. Ei ymm�rt�nyt syv�in huokaustenkaan
sanoja. Tuntui Kaisustakin vaan niin oudolta ja kaipasi jotakin, vaan
ei tiennyt mit� kaipasi, kun �itikin oli niin likell�.

Nelivuotias Matti, lapsukaisista keskimm�inen, ei v�litt�nyt mist��n
mit��n, jatkoi vaan yksin��n tihkaustaan puikon kanssa. Aina sen
sytytti ja puhasta t�p�hytti sammuksiin. Mutta usein aina puhaltaessa
sattui menem��n sylki puikon nen��n, niin silloin silm�nr�p�yksess�
sammui sek� liekehtiv� tuli kuin my�skin kirkas hiili puikon nen�st�
aivan kypenett�m��n. Silloin ei tikusta l�htenytk��n miellytt�v��
savus�iett�, vaan tupsahti v�h�sen ymp�rille hajoavaa harmaata h�yry�.
Silloin Matti kiireimm�n kautta joudutti puikkonsa nen�n uuniin
hiiloksen rinteeseen ja pulleaposkisena tyytyv�isesti odotti, kunnes
puikon nen��n kilmahti taas n�pp�r�sti liemuileva tuli. Sattuipa kerran
sammutus onnistumaan hyvin, ja vakavasti, ihan silmi��n r�p�ytt�m�tt�
Matti piti puikkoaan ja mielihyv�ll� suurilla silmill��n seurasi sit�
korkeuteen pyrkiv�� juovikasta savusuonta, joka vasta noin kyyn�r�n
korkuisella alkoi hajota ja lienty� pieneksi leijailevaksi sinert�v�ksi
pilveksi. Sattuipa pilvi kallistumaan �idin puoleen. Silloin �iti
tiet�m�tt��n hengitti sieramiinsa sen pilven kitker�� savua. �iti
hyp�hti, her�si unelmistaan, puhalti savua pois ymp�rilt��n, katsahti
Mattiin kielt�v�n silm�yksen ja moittivalla painolla virkkoi:

�Mit� sin� siin� tihkaat? Pane pois se puikko. Saatat viel� tulen
vaatteisiin siin� tuhertaissasi.�

Matti hieman tyrmistyi, katsahti �itiin ja n�ki savupilven yh�
ahdistavan �iti� ja ik��nkuin pyrkiv�n �idin henkeen, vaikka se viuhtoi
k�sill��n ja puhalteli sit� ulkoutumaan, mutta se vaan h�mmentyi
py�rteiseksi, aaltoilevaksi h�k�r�ksi, jonka pulluilevat py�rteet
tunkeutuivat sit� likemm�ksi mit� enemm�n h�n puhalteli ja viuhtoi. Ja
sittenkin, kun savu oli kokonaan poistunut, hakarti savu h�nen
hengess��n eik� kyynelten h�m�rt�vill� silmill��n n�hnyt ilman
puhtautta; p�in vastoin n�ytti se sumealta, niin luuli olevan savua
ymp�rill��n enemm�n kuin olikaan. Niin Matista tuntui pahalta, kun oli
h�nen savustaan tullut �idille niin paljon vastusta, viskasi puikkonsa
uuniin, kopsahti siev�sti lattialle uunin viereen istumaan, samoin kuin
tyt�tkin, ja py�reill� silmill��n hieman arasti silm�ili �iti�.

Previous Page | Next Page


Books | Photos | Paul Mutton | Thu 28th Mar 2024, 8:29