Runoelmia by Kaarlo Kramsu


Main
- books.jibble.org



My Books
- IRC Hacks

Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare

External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd

books.jibble.org

Previous Page | Next Page

Page 7



Ilkka.


Viel' el�� Ilkan ty�t, kenties
Kauanki, kansan suussa.
H�n eli niinkuin Suomen mies
Ja kuoli -- hirsipuussa.

Ol' Ilkka talonpoika vaan,
Siis suur' ei suvultansa;
Mut jaloin poika Suomenmaan
H�n oli aikanansa.

H�nt' ajan hurjan myrskyihin
Vei oikku onnetarten;
H�n sopi niihin kuitenkin
Kuin tehty niit� varten.

Se aik' ol' ajoist' ankarin
Ja itkun aika varmaan,
Kun k�siss� Klaus Flemingin
Ol' ohjat maamme armaan.

Kyll' itki moni huokaillen,
Ett' oikeus on pilkka;
Mut itkiess� toisien,
Niin itkenyt ei Ilkka.

Vaan koska kansa valittaa,
H�n neuvon sille antaa:
"Niin kauan huolta n�hd� saa,
Kun tahtoo sit� kantaa."

"Ken vaivojansa vaikertaa,
On vaivojensa vanki,
Ei oikeutta maassa saa
Ken itse sit' ei hanki."

"Siis vapauteen taistellen
Ken miehen mielt� kantaa:
Tie suorin kulkee onnehen
L�hell� kuolon rantaa!"

Ja vasamata nopsempaan,
Jonk' ilmaan viskas jousi,
N�� sanat lensi halki maan.
Ja Suomen kansa nousi.

Nyt liekki sodan verisen
Levisi pitkin maata:
Ei Suomi sotaa Ilkkaisen
Unohtaa koskaan saata.

Jo kohtas kosto sortajat
K�dell� ankaralla,
Siks kunnes juonet kavalat
L�i Ilkan Nokialla.

Tuo teot suuret kunniaa:
Tok' vied� voivat muuhun,
Ja Ilkan tiet� suorimpaa
Ne veiv�t hirsipuuhun.

Mut varmaan Ilkan neuvo t��
Viel' el�� kansan suussa:
Kauniimpi orjan el�m��
On kuolo hirsipuussa.




Hannu Krankka.


L�ks joukko reipas, nuori
Lakeilta Limingan,
Sotahan itsens suori
Uhaksi sortajan.

Previous Page | Next Page


Books | Photos | Paul Mutton | Tue 9th Sep 2025, 7:10