Runoelmia by Kaarlo Kramsu


Main
- books.jibble.org



My Books
- IRC Hacks

Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare

External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd

books.jibble.org

Previous Page | Next Page

Page 2

Turha voi kyll' olla elos ty�.
Maaksi itse pian kyll� maadut;
Muistosikin unhe kohta sy�,
Peitt�� kerran voitot t��ll� saadut.

Aatteen voima, into tulinen
Ne tok' yksin ihmiseks sun saapi:
Ilman niit� lailla el�imen
Ihmismato liikkuu, lahoaapi.




Miksi naurat?


Niin naurat pohjasta syd�men
S� alituisesti aivan,
Kuin lapsekkaisesti riemuiten
Juur' kesken maallisen vaivan.

Ja ihmetellyt jo kauan oon,
Kuink' iloitset noin s� julki,
Kun suuttua tulis sun kohtaloon,
Mi onnesta pois sun sulki.

Ja onnesta muidenko riemuinnet,
Kun huomata toki taidat,
Jos vaikka minne s� katsonet,
Tiet elon kurjat ja kaidat?

On elo tyhj� ja toivoton,
Ja turhat rientomme aivan,
Siis miksi, sortama kohtalon,
S� naurat keskell� vaivan?

Niin mietin ennen, nyt tunnen jo:
S� elon kurjuuden tied�t,
On itses murtanut kohtalo,
Vaan vaivas miehen� sied�t.

Mut riemusta et sin� naurakaan,
Et kiit� kurjuutta, tuhkaa:
Sun naurus ��nek�s onkin vaan
Niin synkk�� pilkkaa ja uhkaa.




Onneton.


Niin musta, niin synkk� y� syksyinen lie;
Mut synkempi viel� on eloni tie;
Voi y�ll�kin tuikata t�ht�nen viel�,
Mut t�hte� yht��n ei eloni tiell�.

Y�n toivona t�ht�set kirkkahat on:
Ne viittaavat valoon ja aurinkohon.
Mut toivot ne seuraa ei eloni my�t�:
M� viett�nyt ain' olen t�hdet�nt' y�t�.

Oi, y�h�ni, Luoja, yks t�ht�nen luo
Ja loistaa sen mieleeni kurjahan suo.
Sit' iloiten seuraisin eloni tiell�
Ja kuollessain siihen m� katsoisin viel�.




Kosken partaalla.


Illalla kerran mielin murheisin
M� kosken partahalla katselin,
Kuink' aallot, yh� uudet, voimakkaina,
Toistensa kanssa kilpailivat aina.

Niin voimakkaasti huminansa soi,
Kuin vapahitten ��ni yksin voi.
Riemuiten kulkivat he polkuansa,
Ja sanat n�� m� kuulin pauhussansa:

Previous Page | Next Page


Books | Photos | Paul Mutton | Wed 3rd Sep 2025, 10:15