Runoelmia by Kaarlo Kramsu


Main
- books.jibble.org



My Books
- IRC Hacks

Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare

External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd

books.jibble.org

Previous Page | Next Page

Page 2






Aatteen voima, into tulinen
Ne tok' yksin ihmiseks sun saapi:

Ihmismato liikkuu, lahoaapi.




Miksi naurat?




Kuin lapsekkaisesti riemuiten
Juur' kesken maallisen vaivan.

Ja ihmetellyt jo kauan oon,

Kun suuttua tulis sun kohtaloon,
Mi onnesta pois sun sulki.

Ja onnesta muidenko riemuinnet,
Kun huomata toki taidat,

Tiet elon kurjat ja kaidat?


Ja turhat rientomme aivan,
Siis miksi, sortama kohtalon,


Niin mietin ennen, nyt tunnen jo:

On itses murtanut kohtalo,










Onneton.








Ne viittaavat valoon ja aurinkohon.




Ja loistaa sen mieleeni kurjahan suo.






Kosken partaalla.


Illalla kerran mielin murheisin


Toistensa kanssa kilpailivat aina.

Niin voimakkaasti huminansa soi,

Riemuiten kulkivat he polkuansa,


Previous Page | Next Page


Books | Photos | Paul Mutton | Mon 16th Dec 2019, 10:21