Runoelmia by Kaarlo Kramsu


Main
- books.jibble.org



My Books
- IRC Hacks

Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare

External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd

books.jibble.org

Previous Page | Next Page

Page 16

On vieras se kansa, on vieras se maa,
Jonk' eest� h�n henkens� heitt��;
Ei silm�yst� s��lin h�n kelt�k��n saa.
H�n tuskaa nyt tunteepi katkerimpaa,
Ei murhettans taida h�n peitt��.

"Miks onneni", huokaa h�n, "maaltani pois
Mun viskas ja t�nne soi kuolla?
Siell' yst�v� varmaankin kuollessain ois,
Jok' kyyneleet pyhkis ja lohtua tois;
Vaan hylkyn� t��ll� saan kuolla".

Mut virtana rinnasta vuotavat vaan
Nuo l�htehet punaisen tummat,
Jo aatoksens rupeevat harhailemaan,
K�y mielens� murheinen hourailemaan,
Ja kuvat nyt syntyy niin kummat:

H�n lapsi viel' onpi. On tuttu se tie,
Jot' iloiten kotiinsa lent��.
Mut miss� nyt �itins� lempe� lie?
H�n poissa on. Riemun pois kaipaus vie,
Ja kyyneleet silmihin ent��.

Ken tuleepi? �itik� olla se vois?
H�n surrako lapsensa sallis?
Ei, kyyneleet pyhkii h�n silmist� pois
Ja kuiskaapi: "aika jo lev�t� ois,
K�y nukkumaan lapseni kallis".

Ja vuoteelle �iti jo lapsensa tuo,
Ja katsellen lastansa sorjaa
H�n rukoillen k��ntyypi Luojansa luo. --
Sill' aikaa vaan vuotaapi hurmehen vuo,
Ja uhrinsa kuolema korjaa.




Hetken onni.


Kun tappelu tauonnut on, sotilas,
Unohdat s� vaaran ja vaivan.
Et muistele verist� kuolematas,
Mi l�sn� voi olla jo aivan.
Ei! riemuiten t�ysist� maljoista juot
Ja kernaasti riemuita muidenkin suot.
Lyhyt onnen hetki. S� nautit sen,
Vaikk' kerta oisi se viimeinen!

On taistelu ihmisten el�m�kin,
Siis kaikki me my�s sotilaita.
Meit' ahdisti vaarat ja vastuksetkin,
Ja vastakin niin lie laita.
Mut onnetar herttainen ollut nyt on:
Siis taistelu mielist� haihtukohon,
Ja juodaan riemuin nyt joka mies
Ja huomenna -- kuollahan kenties!




Kosken laulu.


Istui kosken partahalla
P�iv�kaudet poikanen,
Katsoi kosken aaltoloita,
Laulua sen kuunnellen.

Lauloi koski voimakkaasti
Ikivanhaa lauluaan.
Haaveet kummat kuulijalle
Mieleen nosti kuohustaan.

Viekotellen, hurmaavasti
Kosken huima laulu soi.
Vaivoin poika kotiin menn�,
Erota sen luota voi.

Previous Page | Next Page


Books | Photos | Paul Mutton | Wed 17th Dec 2025, 21:51