Runoelmia by Kaarlo Kramsu


Main
- books.jibble.org



My Books
- IRC Hacks

Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare

External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd

books.jibble.org

Previous Page | Next Page

Page 10

Taisteltihin lakkaamatta varhain aamust' alkaen,
Illan tullen loppui vasta kuolon leikki verinen.
Illan tullen talonpoikain toivo vaipui kuolemaan,
Vaipui, niinkuin p�iv� kirkas vaipui l�nteen sammumaan.

Raikkahasti raikui silloin riemuhuudot sotilain:
Sorrettujen huokaukset hukkui riemuun sortajain.
Huudot kuullen, kuoleva nous talonpoika istumaan,
Kuolon kalme kasvoissansa, pilkan hymy huulillaan.

"Riemuitkaatte", niin h�n huusi, "rikoksista riemuitkaa:
Murrettu on Suomen kansa, sorrettu on Suomenmaa!
Riemuitkaatte siit�, ett� p�iv�n peitti musta y�,
Riemuitkaatte siksi, kunnes koston hetki vihdoin ly�."

"Toivehemme halla kylm� kyll� kuolettanut on,
Urohomme urhe'immat sortuneet on kuolohon;
Mut ei talonpojan voima murtunut oo viel�k��n:
Vartomaan h�n tottunut on, tottunut on k�rsim��n."

"N�hneeth�n jo usein oomme, kuinka koko vuoden ty�n
Kova onni kukistaapi, tulless' yhden hallay�n;
Mut ei silti mieli murru eik� murtua se saa:
Kes�� uutta toivokaamme, se voi kaikki parantaa."

"Kes� uusi koittaa viel�, vaikka kauan viipyiskin,
Kansa uusi nousee silloin, kansa mielin hehkuvin.
Sortajansa sortamalla, onnehen sen k�ypi tie;
Mutta riemuhuudot teilt� kadoksissa silloin lie."

"Riemuitkaatte rikoksista nyt te kansan sortajat,
Nyth�n valta teid�n onpi, nyt te ootte voittajat.
Tuhot�ist� riemuitkaatte, teid�n onpi hallay�,
Mutta seuraukset senki poistava on kansan ty�."

N�in h�n lausui. Sammuneena silm�ns� jo ummistuu,
Kuollehena kuollehitten p��lle p��ns� kallistuu.
Taivahalla kirkkahasti kimaltelee t�htivy�,
Yli Suomen lep�� synkk� Nuijasodan hallay�.




Tarina.


Nyt taru aioista muinaisista
On vilpas, eloisa muistossain:
Sen sain kai kansani jutelmista,
Tai lienen kuullut sen unissain.

Se haamun nostaapi valoisalle,
Jonk' unhe peitti jo vaipallaan.
Kenties lie j��nyt sen vaipan alle,
M� luulen, parhaimmat Suomenmaan.

Jo her�s Suomi ja ��nt� kuuli,
Jot' omat kuusensa huminoi,
Ja Nuijataistelun vilpas tuuli
Pois sumut Suomesta synk�t loi.

Mut urhoin miekat kun aikaa �ist�
Valaisi hetkeksi hehkullaan,
Niin sankareista ja urhot�ist�
Nous laulu innokas kaikumaan.

Se lauloi, kuinka nyt aamuhetki
Jo koittaa Suomelle suloinen:
"Pois poistakaamme nyt viimeisetki
Me j�ljet y�llisen orjuuden".

"Kuin koirat herrainsa eest�, ennen
Me k�ytiin taistoon ja kuolemaan.
Nyt, eest� kansamme kuoloon mennen,
Nyt ihmisin� me taistellaan."

"Ne tahrat, joita vuossadat tuotti,
Nyt hurmevirroilla huuhdotaan;
Maa, jota vapaiden hurme juotti,
Ei kanna orjia milloinkaan."

Previous Page | Next Page


Books | Photos | Paul Mutton | Wed 17th Dec 2025, 9:54