|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 4
"Mutta miksi", kysyi rouva Shelby, "olet juuri valinnut Tuomon ja Elisan
pojan. Onhan Tuomo niin uskollinen, niin meihin kiintynyt, ett� h�n
varmaankin olisi valmis antamaan henkens� meid�n edest�mme. Ja olemmehan
jo monta kertaa noin puoleksi luvanneet antaa h�nelle vapauden. Ent� tuo
pieni Harry, Elisa-paran syd�nk�py. Mit� �iti rukka ajatteleekaan
meist�, kun olemme valmiit aineellisen voiton takia riist�m��n lapsen
h�nen sylist��n. Monasti olen puhunut Elisalle h�nen
�idinvelvollisuuksistaan ja terottanut h�nen mieleens�, ett'ei ole
hellemp�� suhdetta kuin �idin ja lapsen. Min� olen kehoittanut h�nt�
alituisesti seuraamaan lastansa, rukoilemaan sen puolesta ja antamaan
sille kristillisen kasvatuksen. Mutta eih�n n�m� puheet merkitse mit��n,
kun nyt myymme lapsen jumalattomalle miehelle, jonka luona se
luultavasti t�rveltyy sek� ruumiin ett� hengen puolesta. Emmeh�n silloin
ensink��n seuraa antamiamme neuvoja."
Herra Shelbyn t�ytyi syd�mmess��n my�nt�� vaimonsa olevan oikeassa,
mutta h�n tekeytyi v�li�pit�m�tt�m�ksi ja koetti puolustella itse��n.
Miksik� h�n oli muita moitittavampi? He myiv�t ja vaihtelivat orjiaan
ehtimiseen ja h�n teki sen nyt ensikerran suuressa ahdingossaan. Tuomon
ja Harryn h�n oli valinnut siit� syyst�, ett� olivat tuottavimmat, vai
olisiko sitten parempi myyd� kaikki tyyni?
Mutta rouva Shelby ei vaan voinut tyynty�. H�n pyysi ja rukoili miest��n
peruuttamaan kaupan sek� tarjosi kultakelloansa ja v�hi� koristeitaan
velan suorittamiseksi.
Herra Shelby vakuutti kuitenkin, ett� purkaminen nyt oli my�h�ist�,
sill� kauppakirja oli jo allekirjoitettu ja Haleyn k�siss�, josta ei
hevin p��ssyt irti.
T�m� tieto masensi kerrassaan rouva Shelbyn; h�n istuutui tuolille, p��
vaipui k�tt� vasten ja syv�t huokaukset nousivat h�nen rinnastaan.
"Niin, t�m� on tosiaankin Jumalan rangaistus. H�n tahtoo n�ytt�� meille
orjuuden kirouksen; h�n tahtoo osoittaa, kuinka se t�rvelee sek� orjan
ett� is�nn�n. Sill� min� tied�n ett� orjien pit�minen on synti; jo
nuorena tytt�n� sit� paheksin ja viel� selvemm�ksi asia on k�ynyt
minulle nyt. Yst�v�llisyydell�, huolenpidolla ja hellyydell� olen
luullut voivani auttaa orjiani ja huojentaa heid�n kuormaansa..."
"Pelkk�� pettymyst�! Mit�p� min� voisin niinkauvan, kuin ei lakimme ota
heit� turviinsa, vaan k�sittelee heit� kuin kauppatavaraa. Parhaankin
is�nn�n kuollessa tahi k�yhtyess� heit� myyd��n niinkuin muutakin
irtaimistoa." Rouva Shelbyn ��ni v�risi mielenliikutuksesta ja katkerat
kyyneleet vieriv�t h�nen poskillensa.
"Sinun surusi kaivelee minua suuresti, rakas vaimoni", sanoi vihdoin
herra Shelby, "mutta jos sin� tuntisit Haleyn, niinkuin min�,
ymm�rt�isit, ett'en v�hemm�ll� voinut p��st� h�nen kouristaan. H�ness�
ei ole rahtuakaan s��li�; h�n olisi valmis myym��n oman �itins�, jos
vaan sen kautta luulisi hy�tyv�ns�. Huomen aamuna h�n jo tahtoo vied�
omaisuutensa t��lt� ja siksi aion ratsastaa pois koko p�iv�ksi, sill� en
kest� n�hd� Tuomon kasvoja ja surullisia silm�yksi�. Saman neuvon
antaisin sinulle. Mene sin�kin jonnekin ja ota Elisa mukaasi."
"En, sit� en tee milloinkaan", sanoi rouva Shelby kiivaasti, "siten
osottaisin hyv�ksyv�ni t�t� julmaa kauppaa ja olisin avulias sen toimeen
panossa. Min� tahdon menn� Tuomon luo, puhua h�nen kanssansa ja
lohduttaa h�nt�. H�nen pit�� tuntea em�nt�ns� mielenlaadun. Mit� Elisaan
tulee, en uskalla ajatellakkaan h�nen suruansa."
Herra ja rouva Shelby eiv�t aavistaneetkaan, ett� er�s henkil� oli
kuullut koko heid�n keskustelunsa.
Orjakauppiaan k�ynti talossa oli her�tt�nyt Elisassa levottomuutta. H�n
oli kulkiessaan is�nt�ns� avonaisen oven ohi aamupuolella mielest��n
kuullut Haleyn puhuvan h�nen pikku pojastaan.
Koko p�iv�n oli tuo ajatus vaivannut h�nt� ja kalvanut h�nen mielt��n.
Olisiko todella sellaiset kauheat asiat tekeill� ja mill� tavalla h�n
saisi varmuutta. Hajamielisesti ja takaperin h�n oli suorittanut
teht�v�ns� pitkin p�iv�� tuumiessaan n�it� kysymyksi� edestakaisin.
Kiihke�ss� mielentilassaan ei h�n iltasellakaan voinut menn� levolle,
vaan pist�ysi pieneen k�yt�v��n, joka eroitti h�nen huoneensa is�nt�v�en
makuukamarista. Siell� h�n seisoi vavisten korva ohutta sein�� vasten ja
kuuli jok'ikisen sanan, jonka is�nt� ja em�nt� illan kuluessa olivat
vaihtaneet.
Posket kalpenivat, koko ruumis j�hmettyi ja herttaisille kasvoille
ilmestyi kova piirre. H�n oli tehnyt p��t�ksens� ja hiipi nyt hiljaa
pieneen kammioonsa, miss� oli niin monta rauhallista ja onnellista
hetke� viett�nyt. Tuolla oli ikkuna, jonka ��ress� h�n oli istunut
ompelunsa kanssa tyytyv�isesti hyr�illen, tuolla pieni hylly t�ynn�
em�nn�n antamia kirjoja ja muita pikku kaluja, joita oli saanut
jouluiksi. Niin, t�m� oli t�h�n asti ollut h�nen turvapaikkansa ja pieni
maailmansa.
Previous Page
| Next Page
|
|