|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 13
Mutta alhaalla lastaushuoneessa istui Haleyn orjalauma kokoonsullottuna
muun rahtitavaran kanssa. Alakuloisuus ja synkk�mielisyys kuvastui
kunkin kasvoilla, kun he siin� istuivat hiljaisesti keskustellen. He
tuskin huomasivat auringon paistetta ja kev�tp�iv�n suloutta. Mutta
heid�n matkansa p��m��r� olikin niin varsin toisenlainen kuin noiden
takakannella kulkevien hienon maailman herrojen ja naisten. J�lkimm�iset
olivat omasta vapaasta tahdostaan antauneet matkalle, heit� odotti
perille p��sty��n yst�v�t ja tuttavat tahi muut huvit. Edellisi� oli
v�kisin otettu omaistensa luota ja ajettu laivaan kuin karjaa.
Tulevaisuus ei tarjonnut heille muuta kuin uusia k�rsimyksi�.
Haley k�vi heit� tuon tuostakin katsomassa, tarkasteli heid�n kahleitaan
ja kehoitti heit� olemaan iloisia ja tyytyv�isi�, vaikka h�nen sanansa
ei n�ytt�nyt tekev�n sanottavaa vaikutusta. Sill� kun syd�n vuotaa verta
ja tulevaisuus on sysimusta, ei syd�n iloitse, ei rinta riemastu.
Matka kesti useita p�ivi� ja Haleyn orjajoukko karttui karttumistaan.
H�nen asioitsijansa olivat n�et pitkin matkaa ostaneet h�nt� varten
"tavaraa" ja n�it� tuotiin nyt pys�yspaikoilla v�hitellen laivaan.
Jokaisen uuden tulokkaan kasvot olivat yht� ep�toivoiset ja synk�t, kuin
edellistenkin. Helli� siteit� oli heilt�kin katkaistu, lapsia ry�stetty
vanhempien sylist� ja puolisoja erotettu ikip�iviksi.
Kuta etel�mm�ksi tultiin, sit� rehoittavammaksi k�vi luonto. Rannoilla
kohosi tummia sypressej� ja hentoja sokeriruokoja, orangepuut tuoksuivat
ja moniv�riset kukat muodostivat kauniin kirjavan maton. Et��mp�n�
h��m�ttiv�t suuret pumpuliviljelykset, miss� v�syneet orjat tekiv�t
ylenraskasta ty�t��n. Heid�n pienet, mit�tt�m�n n�k�iset h�kkelins�
seisoivat pitkiss� riveiss� kappaleen matkan p��ss� omistajan komeasta
rakennuksesta, jota puutarhat ja istutukset ymp�r�iv�t.
Tuomo set� katseli kaikkea t�t� vakavasti ja kuvitteli tulevaa
el�m��ns�. Viel� useammin meniv�t h�nen ajatuksensa kuitenkin
kotiseutuun. H�n muisteli k�ynn�skasvien peitt�m�� tupaansa, h�n n�ki
Chloen illallishommassa takan ��ress�, kuuli poikiensa iloisen naurun ja
pienokaisen soperruksen. Mutta sitte taas kaikki n�m� kuvat katosivat ja
h�n n�ki vaan sokeriruokoviidakot ja kuuli koneen jyskeen.
Osaksi herra Shelbyn vakuutuksien johdosta, osaksi my�skin hiljaisen,
luottamusta her�tt�v�n k�yt�ksens� johdosta oli Tuomo vihdoinkin p��ssyt
kahleistaan ja sai nyt vapaasti liikkua laivalla. Aina yst�v�llisen� ja
valmisna auttamaan, miss� vaan apu oli tarpeen, oli h�n voittanut koko
laivav�en suosion. Sill� v�lin, kun ei h�nell� ollut mit��n erityist�
toimitettavaa, istui h�n tavallisesti etukannella suurilla
puuvillapakoilla raamattu polvillaan. Kun h�n vasta vanhoilla p�ivill��n
oli oppinut lukemaan, k�vi se jotenkin hitaasti h�nelt�. Mutta h�nen
kirjansa oli onneksi sit� laatua, josta hy�tyy, vaikka sit�
verkalleenkin lueskelee. Seuraten sormellaan rivi� tavaili h�n
puoli��neen:
�lk��n ..... teid�n ... syd�mmenne .... murheellinen .... olko ....
minun .... Is�ni .... huoneessa ... on monta .... asuinsijaa ..... min�
menen ..... valmistamaan .... teille sijaa.
H�nen raamattunsa oli t�ynn� merkki� ja viivoja, niin ett� h�n aina
helposti l�ysi lempilauseensa, ja n�m�t taivaalliset lupaukset t�yttiv�t
h�nen syd�mmens� rauhalla ja antoivat h�nelle voimia kest�m��n nykyisen
el�m�n vaivoja.
Matkustajien joukossa oli er�s rikas, nuori mies New-Orleansin
kaupungista, nimelt� S:t Claire. H�nell� oli mukanaan kuusivuotias
tytt�rens� ja er�s naissukulainen, joka hoiti pient� tytt��.
T�m� lapsi olikin erinomaisen vilkas. Ei ollut sit� sopukkaa laivassa,
jonne h�n ei olisi pist�ynyt. H�nen is�ns� ja t�tins� hakivat h�nt�
ehtimiseen; mutta niin pian kun olivat l�yt�neet, katosi h�n j�lleen
kuin kevyt pilvenhattara kes�iselt� taivaalta, sill� ei kukaan raskinut
kielt�� h�nt� liikkumasta tahi rajoittaa h�nen vapauttaan.
Kun nokinen l�mmitt�j� hetkeksi nosti p��t��n vaivaloisesta ty�st��n,
n�ki h�n usein edess��n suuret, kauniit lapsen silm�t, jotka katselivat
h�nt� s��liv�isesti, aivan kuin olisivat pelj�nneet h�nen olevan
suuressa vaarassa.
Heti sen j�lkeen hymyili per�npit�j� huomatessaan ihanain lapsenkasvojen
kurkistelevan h�nen koppinsa ikkunasta.
Kuin suviperhonen, h�n liiteli paikasta toiseen valkeassa puvussaan ja
toi aina muassaan l�mp�� ja iloa. Karkeat, ahvettuneet kasvot
lauhtuivat, kun n�kiv�t h�nen rient�v�n ohitsensa, ja isot, vankat k�det
ojentuivat heti avuksi, kun h�n siin� kulki vaarallisien paikkojen yli.
Previous Page
| Next Page
|
|