|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 40
Puheen ponnistus oli uskolliselta orjalta vienyt viimeiset voimat. H�n
painui alas vuoteelle ja kohta sitte alkoi oikea kuolemantaistelu. Viel�
kerran leimahti el�m�n valo hetkiseksi, mutta sammui sitte ainiaaksi.
Hyvin liikutettuna seisoi Edvard vainajan vuoteen vieress�. Ajatellen,
ett� Legree kiukuissaan saattaisi ehk� viel� raadella ruumistakin,
ryhtyi h�n hieromaan kauppaa. H�n meni Legreen luo ja pyysi sopivasta
maksusta Tuomon kuollutta ruumista, voidakseen haudata sen sopivalla
tavalla.
"Kuolleita neekerej� min� en my�," sanoi Legree kiihke�sti. "Vaan jos
todella ja v�ltt�m�tt� tahdotte ottaa ruumiin, niin tehk�� se;
v�hempih�n on minulla siit� tekemist�."
Edvard sitte neekerin avulla kantoi vaunuihinsa ruumiin, k�ski neekerin
ottaa mukaan kuokan ja lapion ja k��ntyi uhkaavasti Legreen puoleen.
"Teid�n t�ytyy vastata minulle hirmuty�st�, jonka t�ss� olette tehnyt",
sanoi h�n. "Viattomasti vuodatettu veri ei ole j��v� kostamatta. Heti
ensi kaupungissa min� annan t�m�n murha-asian oikeuden haltuun."
"Miten mielenne tekee", vastasi Legree pilkallisesti. "Te vain kohtaatte
paljon vaikeuksia. Min� sanon, ett� tuo neekeri on kuollut
luonnollisella tavalla, ja tahtoisinpa n�hd� sen, joka kelpaisi tulemaan
todistajaksi minua vastaan."
Edvardin t�ytyi itsekseen my�nt�� Legreen olevan oikeassa. Nyky��n ei
k�ynyt ryhty� mihink��n toimiin ja tuo hirvi� sai toistaiseksi olla
joutumatta oikeuden k�siin. Edvard halveksivasti k��ntyi seljin h�neen
ja ajoi pois. Et��ll� Legreen alueen ulkopuolella oli siev� m�ki ja sen
p��ll� pitk�in puiden varjossa vihre� kunnas. Sinne hautasi Edvard
vainajan, siell� lep�� set� Tuomo parka rauhassa.
Kahdestoista luku.
Siit� hetkest� alkaen, kuin Legree oli kiukuissaan surmannut viattoman
neekerin, oli h�n itsekin perin rappiolla. Mit� moninaisimmat ajatukset
ja tunteet riehuivat h�nen sis�ll�ns� eiv�tk� suoneet en�� h�nelle
v�hint�k��n rauhaa. P�iv�ll� h�nelle milloin mikin tapaus muistutti
Tuomoa ja y�ll� h�nt� ahdistivat pahat unet. Kummitus my�skin raivosi
vinnill� pahemmin kuin koskaan ennen ja salainen kammo, jota n�kyi
orjain kasvoista, yh� vain enensi h�nen kauhuansa.
Eip� ihme, ett� Legree, huumatakseen synkki� ajatuksiansa, ryhtyi
kaikenlaisiin viihdytyksiin, varsinkin viinan juontiin. Kuukauden
kuluessa turmeltuivat kokonaan h�nen hermonsa ja aistimensa. Ankara
kuume k��nsi h�net vuoteen omaksi ja kolmen p�iv�n kuluttua h�n jo oli
lakannut el�m�st�. H�n ei kuollut autuaallisesti kuten Tuomo, vaan
hirmuisissa houreissa.
T�ll� v�lin oli Cassy ilman v�hint�k��n vaaraa p��ssyt pakenemaan. H�nen
onnistui p��st� Natcheziin ja sielt� h�yrylaivaan, joka oli matkalla
my�t�virtaan alas Ohioon. Sattumalta oli matkustajain joukossa my�skin
nuori Shelby, joka juuri oli paluumatkalla Kentuckyyn. Kuin Cassy oli
hyvin saman n�k�inen kuin Elisabet, se ei voinut j��d� Shelbylt�
huomaamatta, ja v�h�inen tietustelukysymys sai heid�t tuota pikaa
vilkkaasen keskusteluun. Edvard kertoi Cassylle, mit� tiesi Elisabetin
el�m�st�. H�n oli ennen l�ht��ns� Louisianaan saanut Wilsonilta kuulla
paon onnistuneen sek� Yrj�n ja Elisabetin p��sseen yhteen. He olivat,
kuten heilt� saapunut kirje ilmoitti, muuttaneet Kanadasta Montrealin,
jossa Yrj� oli p��ssyt ty�h�n konetehtaasen.
N�iden tietojen mukaan Cassyn ei ollut vaikea hankkia tarkempaa
selvityst�, ja viikkokauden kuluttua h�n jo sai sulkea syliins�
Elisabetin.
Yrj� ei kauan viihtynyt Montrealissa, h�n halusi kehitt�� ja t�ydennell�
tietojansa. Oleskeltuaan nelj� vuotta Pariisissa, joll' aikaa h�n hankki
sangen monipuolisia tietoja, siirtyi h�n omaisinensa Liberian vapaasen
neekerivaltioon. Siell� vasta h�nen kotonsa oli, jossa h�n tahtoi el��
ja kuolla.
Ent� muut tuttumme?
Muistathan, hyv� lukija, viel� Haleyn ja Rikard Marksin? Sellaisille
ihmisille ei ole muuta kuin yksi kohtalo. Heille ei ole k��ntyminen en��
mahdollinen, he joutuvat joko maallisen tai ijankaikkisen koston k�siin
Haleyn tappoi er�s neekeri, kuin h�n kyllin varakkaana juuri aikoi
luopua ammatistansa; Marks kuoli luonnollisella tavalla. Evangeline
Clare, suloinen tytt�, jolle Tuomo parka oli kiitollisuuden velassa
lyhyest� onnen ajasta, kehitteli kunnon enonsa talossa yh� runsaammin
hyvi� lahjojansa. Sittemmin h�n sai mieleisens� miehen ja yhdess� h�nen
kanssaan koetti koko ik�ns� lievitt�� ja parantaa orjain tilaa, milloin
ja miss� vain taisi, ja h�nen onnistui my�skin saada viel� �itins�kin
muuttamaan mielt�ns� ihmisyst�v�llisemm�ksi. T�ti Kloe suri suuresti
Tuomon surullista kuolemaa ja ainoastaan em�nt�ns� hell�t lohdutukset
saivat h�net v�hitellen j�lleen tyyntym��n. H�n koko ik�ns� uskollisesti
s�ilytti miehens� muistoa. Ent� Edvard sitte? H�n oli, kuten jo oli
nuoruudessaankin ollut, lujaluonteinen mies sek� kaikkein k�rsiv�isten
tuki ja turva. Sitenp� h�n lienee my�skin tullut onnelliseksi.
Previous Page
| Next Page
|
|