|
Main
- books.jibble.org
My Books
- IRC Hacks
Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare
External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd
|
books.jibble.org
Previous Page
| Next Page
Page 5
-- Paneehan vaan niin monta kuin sopii, kuului is�nn�n varma sana.
-- Niin paljon kuin sopii, huudahti Maija. Niin paljon kuin sopii! Voi
ihme, kun on selk� kuin kapanalainen pelto. Menisih�n t�h�n sata
sarvea, mutta minulla ei ole kuin 25, ja viisi on n�ist�kin t�mm�ist�,
katsokaahan em�nt�, t�mm�ist� pikku nyppyr��, joita min� silm�kipeiss�
silm�n alle ja hammaskipeiss� leukapieliin ja leuvan nen��n
tiksuttelen. Kaksikymment� on n�it� oikeaa selk�sarvea, vaan pannaanhan
ne, mitk� on. Noin vaan harvasteeseen kahden puolen selk�rangasta
moksautellaan. Niin saadaan n�hd�, ett� hyv� tulee... Kas niin!
Riittih�n niit�, kun riittikin, ihan tarpeen teoksi. Jos enempi, niin
liiaksi.
Maija oli nyt kaksikymment� sarvea iskenyt is�nn�n selk��n ja otti nyt
saunan akkunalta oravannahkaisesta tupesta kirkkaan tasak�rkisen
veitsens�, liivautti sen lappeita kahta puolta k�mmeneens� ja puheli:
-- T�ss� se on veitsi, jommoista ei ole muilla kuppareilla. Ne ovat
t�ker�it� t�m�n rinnalla. T�m� se on raudan syd�nt�, ihan itse��n
raudan syd�nt�. Sain t�m�n ihan sattumalta. Puhoksella kuoli kerran
maan mainio kuppari, niin sen perillisilt� sain t�m�n nelj�ll�
kruunulla. Ajatelkaas, kuu hupsut m�iv�t t�mm�isen kaluu nelj�ll�
kruunulla. Olisin t�ll� jo saanut kymmenenkin, vaan t�m� ei helti�
kahdellakaankymmenell�. Ajatelkaas, kun puhaisemalla menee hius t�m�n
ter�ll� ihan kuin korte poikki, ja katsokaas t�t� minun hiointanikin.
T�m� on eri kive�. T�mm�ist� ei ole ei l�hestulkoon muilla kuppareilla.
Sain t�m�n er��lt� vanhalta sotamiehelt�. Sanoi olevan Arabian kive�.
Ja kyll� varmasti se sit� onkin. Sill� tulee veitsest� niin ter�v�,
niin ter�v�, kuin ilmainen tulen kieli. Ajatelkaas, kun hius menee,
noin vaan omasta painostaan poikki.
Sitten Maija puhalsi kolme kertaa veitsens� ter��n ja varmalla painolla
sanoi:
Sie oot poika Vuolangoisen,
Vuolahattaren tekem�:
Tuulettaren tuuittama,
L�nnett�ren l�mmitt�m�,
Alla ahjon Ilmarisen,
Sep�n aimon astaloissa.
T�m�n sanottuaan Maija otti sarven toisensa per�st� irti ja huolimatta
siit�, ett� is�nt� hammasta purren �hki ja tuskaisesti nujerteli
ruumistaan, ly�d� rapsutteli haavoja niihin pullukoille kohonneisiin
sarven sijoihin ja samassa vet�si aina sarven sijalleen, siksi kunnes
oli kaikkien sarvien sijat haavoitettu.
Sitten Maija nyk�si ensim�iseksi haavoitetusta sijasta sakealla
verimaksalla t�ytetyn sarven ja alkoi ihmetell�:
-- Herrainen t�t� siivoa! Katsokaa t�t�, mink�laista �pl�k�st� on t�m�
veri. Ihan kuin tervaa, ihan kuin pike�. Ei kumma, jos miehell� on
selk� kipe� ... ja t�ss� ... ja t�ss�... Katsokaa t�t�, kun ihan joka
ikinen sarvi on t�ynn� samanlaista m�rk�tti�. Joksikin el�v�ss�
ihmisess� menee veri! Mutta l�htee se nyt kuitenkin. Sen min� sanon,
ett� l�htee se nyt... Mutta ei uskoisi, joka ei n�kisi, ett�
tuommoiseksi menee veri riettaan ammunnalla yhdell� n�p�yksell�, mutta
l�htee se nyt...
N�in ihmetellen oli nyt Maija tyhjent�nyt sarvensa useita kertoja ja
pit�nyt niit� is�nn�n sel�ss� niin kauan, kun v�h�nk��n verta l�hti.
Mutta kun veri oli heitt�nyt sarviin tulemasta, niin em�nt� ja Maija
pesiv�t is�nn�n puhtaammaksi kuin koskaan ennen. Ja istui nyt is�nt�
vaalenneen n�k�isen� kuppauslavan laidalla, kahden k�den varoten
itse��n pystyss� pysym��n em�nn�n pyyhkiess� pyyhinliinalla.
Maija ei ollut viimeisest� tempustaan viel� t�h�n asti puhunut mit��n,
mutta nyt h�n otti sein�ll� riippuvasta salkustaan pienen mustan pullon
ja kyn�n ja huudahti:
-- Tied�ttek�, mit� t�ss� on?
T�ss� sit� on kipehille voitehia.
Vammoille valevesi�
Vakasta Vipusenpojan,
Lippahasta Lemmink�isen.
-- No se on Maija Maijojaan. Sill� on kaikkea ja mink� mit�kin, sanoi
em�nt� lystisti hymyillen ja katseli Maijan tiitter�� olentoa, kun se
keppelehti irtonaisena ja ylpe�n� siit�, ett� h�nell� on sit�, mit� ei
luullut muilla olevan.
Previous Page
| Next Page
|
|