Väljemmillä vesillä by Kasimir Leino


Main
- books.jibble.org



My Books
- IRC Hacks

Misc. Articles
- Meaning of Jibble
- M4 Su Doku
- Computer Scrapbooking
- Setting up Java
- Bootable Java
- Cookies in Java
- Dynamic Graphs
- Social Shakespeare

External Links
- Paul Mutton
- Jibble Photo Gallery
- Jibble Forums
- Google Landmarks
- Jibble Shop
- Free Books
- Intershot Ltd

books.jibble.org

Previous Page | Next Page

Page 6

IV.

Rikaskielinen on lemmen kanteloinen,
Sointuu aina, sora��ninkin,
Tuskissaankin tuntuu autuaalta,
Nauttii k�rsein, kyynelsilminkin.
Vaan ei aina kai'u lemmen kieli
Yht� intoisaan ja kiihke�sti:
Ajan vinhan py�r�n py�riess�
Tunteen hento k�rki tylsistyy,

Intohimon leimut lempeydeksi
Pehmentyy,
Vienon vienosti ja hellemm�sti
Sointuu soitto, �sken salamoiva,
Nyt niin tasainen ja elinvoipa
Kuin on vilkas laakson l�hteensuoni,
Alta nuoren nurmen pulppuvainen.

Vaimon armautta,
Lasten rakkautta,
Is�n nuoren onnekkuutta,
Kotikummun kultaisuutta,
Koti-ilman ihanuutta
Kaikuu soitto tyyni, sointuvainen.

Ikuista tyynt� soutamaan
Ei sent��n luotu meit�,
Ei luotu aina nauttimaan
Kotoisen lieden l�mp��
Ja armaan lempe�;
Ei luotu miest� ainakaan
Ik�ns� halki kuulemaan
Kotoisen lahden laulua,
Kotoisten kuusten huojua,
Ei k�en kultarinnan kukkumista,
Ei laulu-leivon lempis�veleit�.

Mies toimehen suureen suunnattiin
Koti-aitojen ulkopuolla,
Meri myrskyv� seilata annettiin,
Ilo taistelun touhuun kuolla.
Yl�s purtesi purjeet siis nyt vain,
Alus aaltojen harjanteille!
Elon aavalla selj�ll� purjehdus,
L�pi vaivojen, huolien ponnistus
On leikki� hauskaa meille.

Ole huoleti, vaimoni armaisin,
Surukyynele poskelta poista!
Et salline sent�h�n lapsilles
Esimerkki� pelkurin moista?
Elo taistoa on --
Siis ottelohon!
Tosi miesi ei myrsky� pelk��,
Mut laittavi kuntohon venhon vaan
Ja k�ytt�vi k�ysi� tarkempaan,
Vihatuuli kun vellovi selk��!
Tosi miesi h�n uhrata kyll� voi,
Mit� kohtalo kallista konsaan soi,
Kun vaativi synnyinmaa.

On ihminen is�inmaatta
Kuin juuria vailla on puu,
On niin kuin syksynen p�iv�
Kun aurinko piiloutuu,
On laineilla h�ilyv� lastunen vaan,
On myrskyss� lent�v� lehti --
Is�nmaaton ken on,
H�n itsek�s on,
Ei l�yd� h�n onnea milloinkaan,
Ja loistoa rikkahan nautteissaan
H�n mieroa k�yhempi on.

Siis syyt' on soittaa riemun kanteletta,
Kun Luojaltani sain m� is�inmaan,
Sain entis-ai'an ihanaiset muistot
Ja kansan kalliin, jota rakastan.
Sen hengen kev�isist� hettehist�
Sain nuoren nesteen suoniin, sy�mmehen;
Sen huolet huolen, k�rsin k�rsimykset,
Sen tunteet tunnen, senh�n itkut itken,
Sen harvat riemut my�skin riemuitsen;
Ja taivaan lientyess� mustiin pilviin
Sen kanssa kaikki voimat ponnistan
Ett' alus kallis hukkumasta s�ilyis vaan.

Previous Page | Next Page


Books | Photos | Paul Mutton | Sun 6th Jul 2025, 8:41